Päivä 83 - 7.5 deviations below mean

O:n puheterapian testauksen lopputulos oli odotettu. Suositus terapiaa kahdesti viikossa ja toimintaterapeutin ja fysioterapeutin evaluaatio. O:ta testaamassa ol M:n puheterapeutti ja meillä oli oikein mukava sessio O:n kieltäytyessä yhteistyöstä... O:n asenne koko testitilanteeseen oli ”pidä tunkkis” ...sieltä rivien välistä oli kuitenkin luettavissa se mikä me vanhemmat ollaan kotona nähty, sillä on oma kieli ja sitä ärsyttää kun me ei sen kieltä viitsitä opetella. Halu kommunikoida on olemassa, keinot vaan hakusessa. Erityiskiitosta tuli hyvästä leikistä kun O sekoitteli kupposessa soppaa muovisista jääpaloista ja tarjoili sitä meille lusikalla. Lindsey oli samaa mieltä että meidän O on hassu poika, kaikki autismin sellaiset vakkaritunnusmerkit, mutta selkeästi ei kuitenkaan autisti.

Mä törmään M:n autistisiin piirteisiin tai siis kyvyttömyyteen oppia itsestään sosiaalisen käyttäytymisen sääntöjä yllättävissä tilanteissa. Eilen poikien lääkärintarkastuksessa huomasin muun muassa M:n silittävän lääkärin nättiä paitaa – valitettavasti just siitä rintojen kohdalta – ja niinpä taas siinä vastaanotolla keskustelimme ”kuplista”, siitä kuinka kaikilla ihmisillä on oma yksityinen alueensa, jonka sisäpuolelle ei ole sopivaa mennä, ei edes silloin kun toisella on päällä se kaikista ihanin paita. Kyllähän me ollaan tästä asiasta paljon puhuttu, mutta se paidan kuvio oli kai vaan niin ihana että kuplat jäi kakkoseksi ja sitä oli aivan pakko koskettaa. Onneksi se tapahtui lastenlääkärin vastaanottohuoneessa ja onneksi meillä on maailman paras pediatri... tilanne olisi saattanut olla vähän hankalampi kahvilassa tai kaupan kassajonossa. Millä ihmeellä mä osaan varautua kaikkeen, siis kaikkeen?

Viikonpäivät olen aloittanut aamuni pesemällä K:n lakanat ja peitot ja useimmiten tyynynkin kun jätkä unissaan kääntää systeeminsä sellaiseen asentoon että pissa ei tuu vaippaan vaan suoraan vaipan kauluksen yli sänkyyn. Tästä illasta alkaen pojalle otetaan vetoketjulliset vauvapyjamat takaisin käyttöön... eiköhän noi vuodevaatteet oo nyt pesty jo ihan riittävän monta kertaa. Kivaa olis myös saada pojat nukkumaan niin kuin ihmiset nukkuu, eikä niin että O nukkuu matkasängyssä ja K kerrossänkyihin lakanasta viritetyssä systeemissä.

Mua väsyttää taas ja en jaksais ollenkaan, en yhtään mitään... Huomenna K:n evaluaatio ja jotenkin tuntuu et hukataan ihan turhaan aikaa siihen, mutta onpahan sit tehty.