Päivä 82 - krapula

Kolme lasta leikkii ja riitelee olohuoneessa raksakypärät päässä... uusia leluja on kasapäin mutta kaikki haluaa tietysti leikkiä just sillä samalla kaivinkoneella, traktorilla, kuorma-autolla... M on kipeänä ja nukkunut huonosti, ääni on maassa ja nenästä kuuluu tasainen niiskutus. Mä olen aamun roikkunut puhelimessa uudelleen järjestelemässä päivän tapaamisia, lääkäreitä ja ilmoittamassa kouluun ja koulukuljetukseen että tyttö pysyy tänään kotosalla.

Poikien nukkumaanmentyä eilen M laittoi kaikki uudet lelut jonoon, tiesinhän mä että se ihmismäärä stressasi, hyvin se sen kuitenkin eilen juhlissa peitti. Onneksi ympäristö juhlille oli tuttu ja tarpeeksi ”ilmava”, oltiin meidän omassa puistossa, kävelymatkan päässä kotoa, siellä missä muutenkin leikitään monta kertaa viikossa. Illalla kysyin oliko sillä kivaa – oli, kysyin kenen kanssa se leikki, vastasi ettei tiedä... M:n vakiovastaus – en tiedä.

Mä yritän muistella mitä kaikkea lykkäsin mielessäni tälle viikolle. Mitä en viime viikolla tehnyt, enkä nyt tänään enää muista... kenen sähköposteihin jätin vastaamatta, minne jätin soittamatta, mitä jätin järjestämättä... ajatuksena tehdä se sitten juhlien jälkeen, paremmalla ajalla. Kenen piti hoitaa laumaa ja koska... tällä viikolla meillä on M:n uniklinikkatapaaminen – joka pidetään kaiken uhallakin, poikien kaksivuotislääkäri, O:n puheterapiatestit, K:n psykologin evaluaatio, M:n ensimmäinen psykologikäynti ilman M:aa, vanhan koulun kevät piknik... Ei ihme jos tuntuu näin maanantaina siltä ettei piuhat pysy käsissä.