Mä olen
useammassakin kirjoituksessa sivunnut M:n suomenkieltä tai suomenkielettömyyttä, ja nyt asetuin sitten
tuumaamaan tätä asiaa tarkemmin ja samalla vähän laajemmin...
Meidän
lapsistahan piti tulla ihan tukevasti kaksikielisiä, tai ainakin puhua ihan
ymmärrettävää suomea ja ymmärtää itsekin ja suurissa haaveissa kyetä myös
lukemaan ja kirjoittamaan suomea. Vielä viime kesänä tämä näytti ihan
järjelliseltä suunnitelmalta, meillä kotona puhuttiin vain suomea, lapsille
luettiin pääsääntöisesti suomalaista – siis ei vain suomenkielistä –
kirjallisuutta ja telkkaristakin katseltiin dvd:ltä Viirua ja Pesosta, Muumeja,
Eemeliä, Marikkia ja Peppiä...
Nyt uuden kesän
kynnyksellä ne suomalaiset dvd:t ovat autotallissa pahvilaatikossa ja meillä
katsotaan Thomas The Trainia, Backyardigansia, Super Whyta, Bob The Builderia
ja satunnaisesti muutamaa muutakin sarjaa... Suomalaista kirjallisuuttakin
luetaan vähenevässä määrin, M ei sitä oikeastaan halua lukea lainkaan ja
pojillekin tulee usein sieltä lähinnä katsottua yhdessä kuvia. Ei niin etten
haluaisi niitä kirjoja lukea, mutta O:n puhe alkaa olla sen verran
viivästynyttä, että kuljetaan aikalailla luolamiesviestinnässä... jätkä murisee
ja minä heilutan mukia ilmassa ja hoen cup, cup, cup, cup ja lopulta ojennan
sen pojalle. Sama toistuu mukin sisällön kanssa ja oikeastaan kaiken muunkin... Pants, pants, pants, shoes, shoes, shoes. Autot on ”cars” ja työmaakoneet ”CARS”. Välillä O:n suusta tulee epäselvästi ”What’s
that?” ja sormi osoittaa kysymyksen suuntaa. Ei siis ole perusteltavaa lisätä
tähän kielettömyyden ja puheettomuuden soppaan vielä toista kieltä. Tuhattaituri K nyt liikkuu sujuvasti
molempien kielten maailmassa ja luettelee auliisti samalla osoittaen nenä, suu,
eye, ear, pokki (poski), hand, toe, soomi (sormi). Auto - car, kenkä - shoe, maito - milk, mehu - milk... pääsääntöisesti kaikki toistetaan molemmilla kielillä.
Sitten M...
testien mukaan tytöllä on tolkuttoman laaja englanninkielen sanavarasto vaikka
sanojen noutaminen sieltä sisäisestä sanakirjasta tekeekin välillä tiukkaa.
Suomenkielen sanavarasto on sen sijaan osoittautunut suppeaksi ja ihan
yllättävätkin asiat puuttuu sieltä M:n omasta suomenkielensanakirjasta. Olenkin
alkanut epäilemään, että ehkä M ei koskaan osannutkaan suomea vaan puhui vuosi
sitten suomen sijasta muumia... samalla tavalla kuin se nyt hyödyntää
englanninkielisten tv-ohjelmien fraaseja omassa puhessaan – tosin vähenevässä
määrin ja enenevästi tuottaa ihan oikeasti itse puhetta. Oliko se M:n suomenkieli
sitä samaa kaikupuhetta... muumia?
Alusta astihan
meillä on ollut tavoitteena kasvattaa lapsista pääsääntöisesti amerikkalaisia.
Lapsia joiden sukujuuret ovat suomessa, mutta jotka kuitenkin ovat täällä
kasvaneita ja tähän kulttuuriin juurtuneita. Mun maailmassa tiukassa kahden
kulttuurin ristiaallokossa kasvaneista kasvaa helposti juurettomia, ei minkään
maan kansalaisia... Voin toki olla väärässäkin ja tämä on vaan mun näkemys
aiheesta. Meidän perheessä joulupukki asuu pohjoisnavalla, pääsiäismunat tuo
pupu – niin kai ainakin osassa Suomeakin – ja kiitospäivä on iso juhla. Tulevana
jouluna taidetaan lahjatkin avata vasta aamulla, joulupäivänä.
Meidän lapsista
näyttää siis auttamatta tulevan sen amerikkalaisen lisäksi myös tukevasti englanninkielisiä
ja onkin iso sääli jos tapaa kommunikoida isovanhempien kanssa ei ole. Lisäksi
suren kaikkia niitä ihania kirjoja ja niihin kätkettyjä tarinoita jotka
taitavat jäädä kuulematta ja lukematta... Uppo-Nallet, Ronjat ja ne monet, monet,
monet muut... takerrun ajatukseen ja tunteeseen siitä että loppujen lopuksi tärkeintä
on kuitenkin, että pärjäävät täällä meidän omassa arjessa ja pystyvät kommunikoimaan
ja viestittämään tarpeitaan tässä maailmassa. Vähitellen, pala palalta, valmistaudun siis kuoppaamaan haaveen
kaksikielisistä lapsista ja itkeä tirauttamaan taas tämänkin asian haudalla
muutaman kyyneleen.
Tai ottakaa kotikieleksi esperanto! Lapset voi halutessaan myöhemminkin oppia suomea, ei hätää!!! J
VastaaPoistaHei hani! Kaikkia noita kotimaisia klassikoita saa varmasti myös englanniksi. Joten nou hätä. On sitä suurempiakin murheita. Ja vaikka isovanhempien kanssa kommunikointi voikin olla hankalampaa (osta niille lasten kuvallinen sanakirja;) niin serkut jne. oppii kyllä englantia, sillä suomalaiset opetetaan jo varhain siihen, että KUKAAN ei puhu Suomea.
VastaaPoista