Päivä 92 - kodinhoitoa ja sosiaalisia tarinoita ahdistukseen

Tänään on parasta kirjoittaa jo heti aamusta... iltapäivästä mulla on ensimmäinen ratsastustunti yli kymmeneen vuoteen ja saatan päästä hengestäni jos ne ei oikeesti laita mua vaan aidan päälle istumaan. Mä olen innoissani ja jännittynyt ja innoissani ja hermostunut ja innoissani ja...

Kodinhoidollisesti elämä tän meidän pienen ahdistuneen autistin kanssa tuntuu välillä vaativalta... vaatteet pitää pestä päivitäin, no ne nyt muutenkin menis pesuun mutta kun yöpaitaakin voi käyttää vain yhden yön... vaate jossa on tahra ON pilalla, ikuisesti. Pyyhe menee kerran käytön jälkeen pesuun... Saippuaa kuluu kun lika huolestuttaa ja ahdistaa. ”Pappa, voitko imuroida?” ”Pappa, voitko pestä lattian?” – onneksi siivoaminen ei meillä kuulu mun toimenkuvaan. Pyykkiä kertyis nyt muutenkin, mutta onhan tämä ihan hyvä lisä ja ei se peseminen, mutta se jälkityö – erotelu, viikkaaminen ja poislaitto... uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...

SNAPS koordinaattori Staci antoi muuten eilen kerrankin käyttökelpoisen ja hyvän autoneuvon... Post-It lappuja ja kynä, ja suunnitelmien muuttuessa matkan varrella, pikainen ”sosiaalinen tarina” (?) (Social Story) lappuselle ja lapsen käteen... ”Koska autosta on bensa loppu, joudummekin nyt ensin käymään bensa-asemalla ja sitten menemme puistoon, leikkimään, kauppaan...” tai ”Koska tässä on tietyö ja ruuhkaa käännymme tästä vasemmalle vaikka yleensä menisimme suoraan ja pääsemme silti perille” Tätä täytyy kokeilla heti! Autoilu on meillä oikeasti painajaismaista. M kiusaa poikia, vinkuu ja vaatii ja jokainen pienikin muutos M:n sisäiseen järjestykseen kirvoittaa loputtoman sarjan ”Miksi?” –kysymyksiä. Tähän ei auta kirjat, pelit, lelut, laulut, sadut... kokeiltu on.

Koulukuljetus sählää edelleen ja mun aamuista kuluu se varttitunti ensin koulukuljetuksiin soittamiseen ja sen jälkeen M:n rauhoitteluun... Ei, koulu ei ala vielä; Kyllä, bussi 27 osaa varmasti tulla oikeaan aikaan hakemaan (totta tosiaan toivon, että osaa); Bussi 49 osaa varmasti tuoda sut kotiin vaikka tulikin vahingossa tänne aamulla; En tiedä miksi se tuli; Silti bussi 27 tulee varmasti sitten kun on aika... kierrämme kehää ja keskustelemme busseista ja bussiaikatauluista... Kiitti koulukuljetus! Please, please, please fix this!

Varasin itselleni kampaajan ja itsekseni äänettä hämmästelin miten niin sujuvasti sain ajan heti sunnuntaille ja vaihtoehtojakin oli ihan valtavasti... vasta puhelimen suljettuani katsoin kalenteria ja tajusin että on isänpäivä. No, L saa sitten viettää sunnuntaina laatuaikaa lastensa kanssa kun mä kaunistaudun... Meidän perheessä nyt muutenkin ollaan vähän huonoja näitten pakkojuhlien kanssa. Kakku tietty leivotaan M:n ja poikien kanssa – suklaata ja banaania – jossakin näin neuvon laittaa väliin myös kinuskia... ja ne lasten kortit ja päivälliseksi jotain hyvää... ei lahjoja, ei torvisoittokuntia, ei erityiskohtelua.