Päivä 87 - magneetti

Mä oon vähän kateellinen niille monilapsisille perheille joissa lapset leikkii aina vaan iloisesti yhdessä, tai itse asiassa mä vähän epäilen että ne valehtelee. Meillä talosta kuuluu sellaisia suloisen riitelyn ääniä jatkuvasti ja puolella korvalla kuuntelen koska on syytä mennä väliin, koska purraan tai satutetaan toista ihan oikeasti... kolme niin erilaista persoonaa... O leikkii mieluiten yksikseen koska kaksi muuta on O:lle liian rajuja ja nopeita. K tekee mitä tykkää, on nopea, raju ja railakas ja M:llä nyt on oma sisäinen maailmansa ja absoluuttinen kyvyttömyys joustaa... eihän tästä kombinaatiosta VOI seurata muuta kuin riitaa. Kyllä niillä ne hyvätkin hetkensä on, ne vaan ei kestä kovin pitkään.

Miten no kaksi poikaa voikin olla niin erilaisia? Ne on kuin magneetin kaksi eri napaa ja jos ne vois laittaa purkkiin ja sekoittaa uudestaan saattais lopputuloksena olla sellaisia mukavan letkeitä keskiarvopoikia... nyt on kaksi SI ongelmaista... toinen hakee aistituntemuksia ja toinen välttää niitä viimeiseen asti. Toinen hidas ja kömpelö, toinen nopea, ketterä ja hyvin fyysinen, toinen puhuu ikätasoaan edellä ja toinen ei puhu... ihan oikeasti, ihan kaikessa ne on toistensa vastakohdat.

Mä tuijotan meidän puolityhjää kesäkalenteria ja mietin miten siitä selvitään. Kuinka paljon meillä voi maalata ja piirtää, leikata ja liimata ja retkeillä jotta pysytään täyspäisinä. Koulua on enää kaksi viikkoa ja nekin koulupäivät puolikkaita, SNAPSin kesäloma alkoi jo. M:n terapia alkaa kahden viikon päästä, samoin koti ABA ja sosiaalisten taitojen kesäryhmä. O:n puheterapiat alkaa varmaan pian ja loppjen lopuksi taas huomaan että kesä kuluu ajellessa autolla ympäri kaupunkia.