Ei me mihinkään
kouluihin edes oltais ehditty kun uniklinikalla meni monta tuntia... Nyt
jonotetaan sit unitutkimukseen. Aika tulee ilmeisesti elokuulle ja mennään M:n
kanssa sairaalaan nukkumaan. Siihen asti saatiin sairaalasta tehtäväksi
harjoitella kotona elektrodien kanssa nukkumista sellaisen harjoittelupaketin
kanssa. Pieniin autisteihin tottuneina päästivät meidät myös katsomaan huonetta
ja koemakaamaan sänkyyn ja koskettelemaan kaikki systeemit läpi. Mä saan yöpyä M:n
kanssa samassa huoneessa, mutta eri sängyssä on pakko nukkua kun haluavat
kuvata koko yön. Vähän uhkailivat jo myös nielu- ja kitarisaleikkauksella,
mutta eipä toi mikään yllätys mulle ollut. Kotiolosuhteista saatiin pisteitä
eivätkä keksineet mitään mitä voitais tehdä toisin. M pärjäs hienosi myös labrassa,
otettiin verenkuva kun epäilivät ferritiinien vähyyttä, aiheuttaa kuulemma
levottomuutta öisin – aha! Keksijälle kiitos vaaleanpunaisesta laastarista.
Pojat simahtivat
päikkäreille kuin saunalyhdyt sairaala-laboratorio-kierroksen jälkeen ja
keräävät nyt yläkerrassa voimia iltapäivän lääkäriä varten. Onneksi tässä
talossa joku edes nukkuu... M ottaa kaiken ilosta irti ja leikkii uusilla
traktoreilla ja kaivinkoneilla ja kuormureilla ja... mitä muuta pieni tyttö
voisi toivoa.
Juhlimassa M:n epäsyntymäpäivää O:n ja K:n nukkuessa |
Onnea on kaksi pikkuveikkaa, jotka saa kaikki pelit ja vehkeet tuplana. Riittää neidillekin leikittävää. Ja päiväunien aikaan eivät oikeat omistajat aiheuta turhaa häiriötä:D
VastaaPoistaVoi ihanaa tyttöä!!! J
VastaaPoista