Uusi aamu sairaalassa.
Kaikki on hyvin tavallaan ja mä haaveilen pääseväni kotiin, samalla kuitenkin
ymmärrän ettei ne huvikseen pidä mua ilman ruokaa ja juomaa kolmatta päivää...
ne haluaa nähdä testi tuloksia ja valmistautuu leikkaamaan jotakin jostakin. Mä
oon henkisesti oikeesti menossa kotiin tänään, oonhan, oonhan, oonhan...
Mulla on ihan
valtava ikävä lapsia, etenkin K:ta kun kuulen sen itkevän ja huutavan mua kun
puhutaan puhelimessa. M sentään tajuaa missä mä oon ja ainakin jollakin tasolla
myös sen että vaikka on kurjaa et mä joudun olemaan sairaalassa on se myös hyvä
et tutkitaan ja hoidetaan.
...
Mä tulin just
taas takaisin, vatsan alueen ultra ja CT:stä. Molemmat lääkärit pyörähtää tässä
aina välistä ja hoitaja apulaisineen pitää musta hyvää huolta. Mä oon hyvä
potilas... mukava, iloinen, yhteistyökykyinen ja miellyttävä. Salaa mua
itkettää... mä haluan kotiin ja jotenkin tunnetasolla oon ihan romuna tähän
retkeen. Mä haaveilen kuppikakuista ja donitseista ja omasta sängystä ja
punaviinistä ja...
...
Pum, pum, pum –
totuus. Keuhkoveritulppa. Se näkyi CT:ssä eikä jättänyt sijaa epäilykselle.
Jatkossa ohennetaan verta... for good. Mutta mä pääsen, pääsen, pääsen, pääsen,
pääsen KOTIIN!!!!!! Hoito jatkuu avohoidon puolella tarkassa syynissä.
Sairauskertomus
päättyköön tähän.
Keuhkoveritulppiem hoidossa noi kuppikakut on ihan ehdottomia! J
VastaaPoistaEiks oo ;)
Poista^^ ihan parhaan lääkärin paras määräys. Mä kannatan. IHanaa, että pääset kotiin <3 <3
VastaaPoistaIhan paras ja hauskin lääkäri :) Hoitsutkin sanoi et se on koko talon mukavin kardiologi...
PoistaHui! Nyt vasta reissusta kotiuduttua lueskelin teidän kuulumiset :O Onneksi olet kunnossa <3
VastaaPoista- Pauliina