Päivä 89 - mukavan hiljaista

Viikonloppu meni ”lokeroidessa”, käytiin Ikeassa ostamassa 30 muovilaatikkoa ja viisi hyllyä ja sen jälkeen laitettiin tavaraa laatikkoon... lasten lelut, kynät, paperit, sukat jne. Poikien huoneen lelukaapin oveen tuli munalukko – kyllä, munalukko ja nykyään sieltä otetaan tavaraa yksi laatikko kerrallaan... legot tai junat tai autot tai... Ja kun näin paljon on järjestetty on järjestyksen pakko – sormet ristissä – pysyä yhtä päivää pidempään. Asioita noin kirjaimellisestikin lokeroidessa tulee mielikin lokeroitua ja siitä jää pitkäksi aikaa hyvä ja seesteinen olo, oman käden jälki on helppo nähdä eikä tunnu siltä että on nyhertänyt turhaan... M kuvaili viikonloppua näin: ”Actually, You – mamma and pappa – were really, really busy doing important things, and I had to take care of the boys...” No, jotain sinnepäinhän se oikeastikin oli.

Keittiön lokeroitu järjestys

Klassikot siirsin meidän makkariin...

Mun työpöytä ei varmasti ole koskaan näyttänyt näin siistiltä...

Ilmastointi humisee ”hiljaista” huminaansa olkkarissa, pojat nukkuu ja M on koulussa... pyykit on pesty ja viikattu (ekaan kertaan varmaan vuoteen), sähköpostit hoidettu, mä olen täyttänyt kaikki toimintaterapia-psykologi-fysioterapia-terapiaterapia-kaavakkeet ja saan ihan rauhassa nauttia niistä blogikommenteista – Sanna saa kyllä aina kyyneleet mun silmiin, mutta sillei hyvällä tavalla... kirjoittamisesta, kahvista ja tuoreesta korvapuustista, kyllä mä olen myös leiponut. Koira torkkuu sylissä ja näyttää sekin nauttivan elämästä. Pihalla on lasten uima-allas lämpenemässä auringossa ja kun M tulee koulusta mennään pihalle polskimaan.

M:llä on tänään koulussa hattupäivä – ne oli kyllä niin ihania, bussilastillinen hattupäisiä koululaisia, huomenna vaatteet nurinniskoin, torstaina hullut hiukset ja perjantaina pyjamassa kouluun päivä... hullunkurinen viikko siis viimeisen kokonaisen kouluviikon kunniaksi. Aamulla puheterapiasta kotiin ajellessa mulla oli jo ajatukset ensiviikon kevätjuhlassa ja lauleskelin ajaessani suvivirttä... takapenkiltä kuului vastalause; ”Mamma, älä laula tota, laula Wheels on the bus!” Tähän katkeaa siis Suvivirren mukanaan tuoma kesän tunnelma meidän perheessä... haikea ajatus.

Takerrun kiinni tähän tunteeseen, jospa se kantais silloinkin kun en jaksa enkä usko... tänään meidän elämä tuntuu taas hyvältä ja helpolta.

Ylpeä äiti kotinsa ovella