Päivä 106 - silmät avaava kokemus

Silmät avaavat kokemukset on viime aikoina olleet lähinnä jotakin ahdistavan ja järkyttävän välimaastosta tai ehkä ne on vaan olleet arkirealismia raadollisimmillaan... Mä olin eilen - Ms Angelinan pyynnöstä - mukana M:n toimintaterapiassa ja lopputuloksena istahdin kotona koneelle tilaamaan lisää terapiakamaa ja apuvälineitä ja... On meillä vähän työsarkaa ennen kuin M oppii kirjoittamaan ja ennen kuin M oppii hahmottamaan itsensä ja ennen kuin M saa riittävästi voimaa. Tehtävät ei mun silmiin olleet mitenkään ylivoimaisia,  siis suhteutettuna siihen että niitä teki nelivuotias lapsi, mutta M:lle ne selkeästi oli vähintäänkin haastavia. Laittaa isoja klemmareita säästöpossuun, vartalon keskilinjan ylitse, kaivaa terapia "vahasta" aarteita, istuen heppa keinussa heittää hernepusseja siinä vieressä olevaan renkaaseen, ojentaa heppakeinusta pallo terapeutille ja ottaa se vastaan... Eihän ne asiat siis millään muotoa huonosti ole, M kuitenkin osaa paljon ja vaikuttaa ulkoisesti ihan ikätasoiseltaan, mutta silti mä olin vähän yllättynyt ja järkyttynyt näistä asioista ja ymmärrän miksi Ms Angelina mut sinne halus.

Mun täytyy nyt oikeesti alkaa selvittää olisko meillä mahdollisuutta saada tota lasta ponin selkään kohtuullisella hinnalla. Ratsastusterapiaan ei joo ole rahaa, mutta jos edes ratsastukseen. 

ABAsta en jaksa sen kummemmin kirjoittaa, se meni niin oletusten mukaisesti. M oli fiksu ja filmaattinen ja yhteistyökykyinen ja kohtelias ja ihana ja kaunis ja mitä ikinä positiivisia adjektiivejä nyt kukaan keksiikään ja kaksi minuuttia Pattin ja Kimin lähdön jälkeen tuli räjähdys... no, onhan se ihan sairaan rankkaa skarpata kolme tuntia putkeen kahden ventovieraan ihmisen edessä. Loppupäivä sit jotenkin vaan selviydyttiin mun katsoessa kelloa viiden minuutin välein toivoen että nukkumaanmenoaika jotenkin maagisesti tulis nopeesti.

Nukkumaanmennessä oli tunnelma tiivistynyt siihen pisteeseen, että meillä oli jo toista iltaa putkeen huutava ja raivoava ja itkevä ja potkiva ja pureva ja... - tähän kaikki ne negatiivset adjektiivit - isopieni tyttö yläkerrassa. Ystävällisesti M myös herätti jo nukahtaneen veljensä... en suuttunut, en huutanut - ansaitsisin oikeesti jonkun ansiomerkin eilisestä.

Tänä aamuna puhututtaa autismia enemmän politiikka tai kyllä se politiikka autismiinkin liittyy... teemana socialized healthcare. Lyhyesti vaan todettakoon, että näköjään vuosien myötä sangen epäpoliittisesta yksilöstäkin kasvaa tässä maassa poliittisesti tiedostava yksilö. Onko se sitten hyvä vai huono asia - en osaa sanoa. Stetson alkaa kuitenkin olemaan aika syvällä päässä, ajopelinä se iso avolava ja pyssykin on jo hankintalistalla... vielä vähän punaista maalia niskaan.