Päivä 98 - katastrofipakkaus

Kesäloman ensimmäisen aamun kunniaksi käyn läpi M:n koulusta kotiin tulleita papereita, pussukoita ja vaihtovaatteita. Vaihtovaatteet siirrän suoraan autotalliin eteenpäin myytäviksi, eihän ne enää ton tytön päälle mene... Puran myös katastrofipakkauksen – ruokaa ja juomaa useammaksi päiväksi, avaruushuopa, valokuvia ja kirje, jonka syksyllä kirjoitin... kirjeen lapselle tilanteessa jossa en pääse lasta koululta hakemaan, ehkä koskaan. Me asutaan maanjäristysalueella, me asutaan alueella jolla on aina välillä jättimäisiä myrskyjä, me asutaan alueella jolla voi tunnissa sataa kymmeniä senttejä lunta lamaannuttaen kaiken. On siis ihan mahdollista että lapset joutuvat jäämään kouluun, mahdollisesti pidemmäksikin ajaksi.

Myrskyt nyt on myrskyjä, puita kaatuu ja sähköt menee... meillä on kotona aggregaatti tuomassa valoa ja lämpöä silloinkin. Mitä lumeen tulee niin mulla on auto joka kulkee vähän syvemmässäkin lumessa, niin kauan kuin teitä ei ole tukkimassa muut autot ja/tai kaatuneet puut. Mutta se järistys... meillä on päivittäin kymmeniä pieniä järistyksiä, niin pieniä ettei niitä edes huomaa ja ehkä kerran tai kaksi vuodessa sellaisia jotka voi jopa tuntea... on kuitenkin mahdollista ja jopa todennäköistä että jossakin vaiheessa tulee se seuraava iso järistys... tänään, huomenna, ensi viikolla, syksyllä... sitä ei kukaan tiedä.

Kotona meillä on aina pullotettua vettä, säilykeruokaa, ensiaputarvikkeita, taskulamppu yöpöydällä ja kengät makkareissa (lasinsirujen varalta). Autoissa on avaruushuovat, taskulamput, kävelyyn sopivat kengät, vettä ja pientä syötävää. On sovittu missä tavataan ja kenelle soitetaan jos ei olla kaikki yhdessä järistyksen sattuessa. Ollaan siis varauduttu, mutta koskaanhan ei tiedä mihin pitää varautua.

Iso järistys ei tullut kuluneena vuonna, isot myrskytkin keskittyivät öihin ja viikonloppuihin, lunta tuli tupaan ja paljon, mutta sekin osattiin ennakoida ja sulkea koulut ennen lumen tuloa. Kertaakaan ei ollut käyttöä pakkauksen sisällölle, toivottavasti ei jatkossakaan.