Päivä 158 - onnellista elämää

Sunnuntai aamuissa on vaan jotakin maagista, jotakin ihanaa, ja henkeen ja vereen syksyihmisenä mä nautin siitä että merivirtaus – siis sellainen ilmavirtaus – toi pilvet ja viileämpää. Eilen aamulla hyödynsin sen lähtemällä Koiran kanssa lenkille ekaa kertaas sitten kesäkuun... metsässä käännyttiin väärästä polunmutkasta ja tehtiin sit vähän pidempi lenkki, kunto kesti ja mä ja Koira nautiskeltiin...

Koira pulahti uimaan sellaiseen myrskyvesialtaaseen.
Se siis ui ja ui ja ui, ilman keppejä tai palloja tai... se vaan rakastaa uimista. 

Eilen puistossa naapurintytön synttäreillä. M:n liidut tiukassa järkässä ;) 

Kanaset orrellaan... niitten on kyllä kohta ihan pakko muuttaa...

M piirsi L:lle synttärikorttiin sen pyörän minkä L haluaa

Tänään tajuan taas kerran miten puhtaan, järjettömän onnellinen mä olen. Mulla on kolme maailman parasta lasta, ihana mies, Koira, Kanaset, ystäviä, paljon hyviä ystäviä, kaunis koti ja asiat hyvin, järjettömän hyvin ja ihanasti. Melkein kahden kuukauden sairastamisen jälkeen mä voin hyvin, ihanan hyvin ja edessä on työntäyteinen syksy... I-H-A-N-A-A (Onko edes luvallista olla näin järjettömän onnellinen ihan tavallisena sunnuntaina)