100 -sata - SATA

Sata päivää on itseasiassa aivan hillittömän lyhyt aika nyt kun katsoo taaksepäin. Silloin maaliskuussa matka kesäkuun loppupuolelle näytti ikuisuuden mittaiselta ja siinä ajassa on saavutettu paljon. Ollaan sopeuduttu, opittu elämään tätä uutta arkea ja nauttimaan siitä. Muutaman viimepäivän ABA:n uudelleenvirittelyt ja sen mukanaan tuomat toimintaterapian siirtämiset ja muut ei enää aiheuttaneet stressiä vaan olivat vaan osa tavallista päivää... uimarannalla meilailin edestakaisin ABA konsultin ja ajanvaraus Jenniferin kanssa – joo me ollaan Jenniferin kanssa nykyään ”first name basis” – ja jatkoin samaa eilen puistossa... olin se hirviöäiti joka räpeltää kännykkäänsä leikkipaikalla sen sijaan että leikkis lastensa kanssa, en vaan surffaillut naamiksessa tai lukenut päivän tabloideja. Ensi viikolla se sitten alkaa – se strukturoitu kesä...

Maanantai – puheterapia

Tiistai – sosiaalisen toiminnan ryhmä

Keskiviikko – toimintaterapia ja 3 tuntia ABA:a

Torstai – vapaa

Perjantai – terapia, siis se perinteinen missä istutaan ja jutellaan psykologin kanssa

Maanantaille, torstaille ja perjantaille on sovittu playdate – viikoiksi eteenpäin.

Ehkä tärkein opittu asia näiden päivien aikana on ollut M:n käytöksen ymmärtäminen ja syy-seuraussuhteen tajuaminen ja näkeminen. M näkee painajaisia tavallista enemmän, koska strukturoimatonta aikaa on liikaa ja se ahdistaa. M riitelee ja on agressiivinen, koska ei tiedä mitä odottaa tilanteelta. Tämän asian ymmärtämisen myötä myös ongelmat ovat vähentyneet... eihän ne mihinkään katoa ja aina tulee yllätyksia ja uusia tilanteita – niin pitääkin tulla, ja riskejä pitää ottaa ja rajoja rikkoa – mutta ymmärtämällä syyt, on myös mun oma ongelmakäyttäytyminen vähentynyt ja tilalle on tullut rakentavampia toimintamalleja. Meillä on nykyään aika usein kivaa yhdessä – tämä on uusi kokemus meille kaikille!

Huomenna jatketaan nimellä ”100 + n päivää autismin kanssa”

Mä olen koukussa teihin ja tähän – pahasti. Mä käyn päivittäin – ainakin melkein kurkkimassa mistä päin maailmaa mua luetaan... osan lukijoista tunnen, mutta mukana on valtavasti myös tuntemattomia. Valtaosa lukijoista on Suomesta, mutta mukana on lukijoita myös muualta maailmasta. Yhdysvaltain lukijat kuvittelen tuntevani, muita maita listalla on Ranska, Kenia, UK, Venäjä, Ruotsi, Thaimaa ja Norja... näistäkin lukijoista tunnen osan, mutta yksityisyyden suojan vuoksi en halua kertoa keitä ja mistä. Niitä yhden kerran hittejä en laske, vaan listalle päästäkseen pitää olla yli kymmenen hittiä kuukaudessa. Palan uteliaisuudesta kuulla, miten tänne löysitte ja miksi teksti kiinnostaa? Koskettaako autismi kenties sinua tai  perhettäsi? Onko sinulla tai lähipiirissäsi erityislapsia? Oletko työssä jossa olet tekemisissä erityislasten ja/tai heidän perheittensä kanssa? Jos haluat, kerro miksi luet...