tiistaina, kesäkuuta 26, 2012

Päivä 104 - taidetta



Ne oli illalla keskustelleet L:n kanssa siitä että kun M on kolmekymmentä haluaa se oman talon. M oli todennut että tarvitsee sinne myös kaikenlaista – pölynimurin, astioita, ruokaa ja huonekaluja... jutteleeko kaikkien lapset tällaisia? Ilmeisesti aliarvioin pahasti ainakin omaa lastani kun olin jotenkin ajatellut ettei nelivuotiaat vielä tee ihan näin pitkän tähtäimen suunnitelmia. Niin, ja isona siitä tulee palomies.

Se istuu tässä mun vieressä ja piirtää. Ensin puuvärit otetaan pois laatikosta, ne teroitetaan - siis jokainen kynä terän kunnosta riippumata - ja laitetaan riviin...sininen, vaaleansininen, musta, ruskea, vaaleansininen, vaaleansininen, sininen, violetti, vihreä, vaaleanpunainen... Kyniä käytetään siinä järjestyksessä mihin ne on laitettu... sininen, vaaleansininen, musta, ruskea, vaaleansininen, vaaleansininen, sininen, violetti, vihreä, vaaleanpunainen... Ei niin että suu olisi vaalenpunainen ja hiukset ruskeat vaan jos seuraavana on vuorossa sininen ja on vuoro piirtää suu on suu sininen... maailmanrauhan nimissä on parimpi olla yrittämättä muuttaa tätä järjestystä, jätän sen jonkun osaavamman ihmisen huoleksi, itse tyydyn tarkkailemaan tätä kiehtovaa järjestelmällisyyttä.



Tänään alkaa sosiaalisen toiminnan ryhmä ja heti perään meillä on playdate M:lle vieraan lapsen kanssa... tää on joko hyvä tai hyvin huono yhdistelmä – aika näyttää.

7 kommenttia:

  1. Kyllä meilläkin tehdään näitä tulevaisuuden suunnitelmia, tosin vähän eri linjoilla. 4-vuotias nuorimies on nimittäin itku silmässä todennut, ettei hän koskaan halua muuttaa pois kotoa. Ja äiti kiittää... tai jotain. :)

    Ihania taideteoksia! Ei meidän palomieskokelas pääse lähellekään tuollaista taidetta, hyvä että kynä pysyy kädessä. Eikä kyllä kynähommat muutenkaan oikein kiinnosta. Tästä tuli vähän mainintaa myös kerhon palautepalaverissa, mikä on tällaiselle askartelijap**kartelijaäidille aikas kova paikka. Niissä entisen elämän kultareunaisissa haavekuvissa kuvittelin itseni istumassa rauhassa lasten kanssa pöydän ääressä askartelemassa, maalailemassa, piirtelemässä jne. Ei taida tapahtua tässä elämässä, eikä ainakaan näiden villimiesten kanssa.

    Toivottavasti leikkitreffit sujuivat hyvin!
    Aurinkoisia kesäterveisiä!
    -Minna

    VastaaPoista
  2. Esittävää kuvaa syntyy meillä tosiaan oikein hienosti ja sitä myös harjoitellaan koulussa piirtämällä joka viikko omakuva. Mulla nää vastaavat haavekuvat liittyy keittiöön ja yhdessä syömiseen... kyllähän noi kaikki mielellään keittää, mutta se syöminen onkin sit vähän toinen stoori ;)

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia! J

    VastaaPoista
  4. Ihanat bileet tossa kuvassa:) Mielenkiinnosta kysyn, et mitä kumeilla kumitettiin vai oliko ne vaan varalla? Niin ja tuliko kaikille tyypeille ekaksi päät ja sitten ruumiit (niinkuin liukuhihnalla järjestyksessä)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sanna, järjestyksessähän ne tehdään just niin kuin arvelit. Ne ei ole kumeja vaan sellaisia saksalaisia mehiläisvahaliituja (ns. steinerliitu).

      Poista
  5. Ok, mä jo mietin et miksi niitä on niin monta. Mitä tapahtuu kynälle, kun sillä on piirretty? Meneekö se takaisin laatikkoon, vai jonon jatkoksi? Ja piirtääkö M oikealta vasemmalle (fiksua sinänsä vasenkätiseltä, joka inhoaa sotkua). Noinhan käsi ei sotke jo piirrettyä, kun se "tulee alta pois". Ihania nää kyllä on. Ja musta liikuttavaa, että paperi on täynnä porukkaa. Kun oot sanonut, et M viihtyy yksinään. Ainakin taiteessaan hän kuitenkin haluaa "bileet pystyyn".

    VastaaPoista
  6. Kynä palaa takaisin jonoon. En oo koskaan tullut kysyneeksi miksi niitä on aina monta samalla paperilla - oletan että siksi kun meitä on niin monta tässä perheessä? M piirtää aina oikealta vasemmalle ja joskus myös kirjoittaa :)

    VastaaPoista

Rakastan kommentteja, kysymyksiä ja kaikenlaisia näkemyksiä... feel free!