Päivä 153 - raivon voimalla

Aurinko nousee ja laskee raivon voimalla, kaikki on M.n maailmassa väärin ja ihan koko ajan... koulun alkuun on liian pitkä aika ja koko perhe kaipaa niitä ihan tavallisia arkirutiineita tämän sekavan ja sekopäisen kesän jälkeen. Kesän jona yhtään mikään ei mennyt suunnitelmien mukaan.

Mä laskin tänään että syyskuun kymmenennestä eteenpäin mä ajan joka viikko kuudesta kahdeksaan kertaa klinikalle ja me ostetaan niiltä seitsemästä yhdeksään terapiatuntia viikossa, vain kerran ne ajat menee putkeen niin että kaksi terapiaa on peräkkäin, kertaakaan M:n ja O:n terapiat ei ole samaan aikaan... Lisäksi M ajetaan psykologille kerran viikossa... vain tiistaisin ja perjantaisin en käy klinikalla lainkaan, maanantaisin kerran, keskiviikkoisin kolmesti ja torstaisin kahdesti... ajomatka suuntaansa sen 30minuuttia... Tää kuulostaa aivan absurdilta jopa omissa korvissa, mutta silti mä olen valmis aloittamaan tän rumban ja ajamisen – toisaalta tällä hetkellä mä käyn siellä samalla klinikalla sen samat kuusi kertaa eli ei muutosta siinä asiassa, tuttua kamaa (en mä itseasiassa edes tajunnut et me käydään siellä nytkin sen seitsemän kertaa... ilmankos ovat niin ystävällisiä). Kinderinkin tarjosi O:lle taas tänään arviointia, kieltäydyin kohteliaasti ja sanoin että lapsi on jo terapiassa – säästyipähän osavaltion rahat.

M:n sosiaalisten taitojen ryhmäohjaaja – niitä on siis monta, mutta yksi niistä – oli tänään päässyt asian ytimeen oikein todenteolla ja totesi että meidän lapselta puuttuu nyanssit, siis se ei ymmärrä kehonkieltä ja äänensävyjä... no tätähän mä olen koko ajan yrittänyt kaikille kertoa. M:n ”kuherruskuukaudet” maksaa meille aika paljon, siis ne viikot kun se on vaan ihana ja rakastettava ja yhteistyökykyinen ja sit autossa oksentaa ahdistuksensa ja stressinsä mun syliin, laastaroiden kuvitellut haavansa prinsessa ja Dora laastarein – laastareita meni tänään paketillinen.

Me ollaan perjantaina menossa ”huvipuistoon”. Remlinger Farmsilla on sellainen minikokoinen huvipuisto ja just sopiva meidän laumalle – etenkin kun sinne menee heti aamusta, ennen kuin muut ehtii pilaamaan koko paikan. M:n piti taas tänään päästä kaupassa vessaan ja se jo vessan ovella totes ettei tämä ole hänelle yhtään hyvä vessa, eikä hän missään tapauksessa voi siellä pissata kun sen täytyy olla likainen (kaakelointi oli ruskeasävyinen, vessa sinänsä hyvin siisti ja miellyttävä)... kauppa oli uusi ja totesin että sen myötä vessakin on uusi ja puhdas ja niinpä pissakin saatiin puristettua pönttöön. Huvipuistoonkin on siis syytä mennä aamulla ennen muita ja muiden katseita ja bakteereita.

Mulla hyvä ja energinen päivä pitkästä aikaa.

Päivän asu on puhtaasti M:n valkkaama. Itse olisin nykäissyt päälle shortsit ja t-paidan.
Mekko - Philosophy Blues, villatakki - Ann Taylor,
kengät - Hegos, laukku - Dooney & Bourke.
Musta tuntui et olisin sopinut paremmin iltapukujuhliin tai kokkareille... menihän se näin nättinäkin :)

Käytiin jopa lasten kanssa kaffella Starbucksissa...
K:n paita - Benetton ja shortsit - Crew Cuts. M:n mekko - Ralph Lauren.
O:n paita - Gant