Päivä 145 - hellettä

Meillä on helleaalto, siis sellainen oikea, amerikkalainen helleaalto. Kuumaa ja kosteeta - yötäpäivää. Alakerran ilmastointi puhkuu epätoivoisesti kylmää ilmaa sisään, mutta yläkerrassa on silti kolmisenkymmentä astetta lämmintä, siis Celsiusta, Farenheiteissa päälle 85. Ei kannata vielä avata ikkunoita ja tuulettaa kun ulkona on edelleen lämpimämpää kuin sisällä. Lapset menee nukkumaan yöpaidoitta, pojat vaipoissa... ei yöpaitaa ei peittoa. M huutaa perään, ei ymmärrä, miksi ei saa yöpaitaa, painepeittoa ja villapeittoa... No, kun on niin kuuma. Miksi? En tiedä, on vaan... M:n rutiineja on muutettu ei voi nukkua ilman yöpaitaa, painepeittoa ja sitä mun neulomaa villapeittoa. Kompromissi – hikinen lapsi nukkuu painepeiton ja villapeiton alla, alasti. Aamulla se katsoo ympärilleen, nauraa... kellään ei ole yllään rihmankiertämää, kummallista.

Me tilattiin hyvissä ajoin toukokuussa toinen ilmastointilaite yläkertaa viilentämään. Se tuli ja oli – rikki. On elokuu ja se on edelleen rikki... mua alkais jo naurattaa, paitsi että yläkerrassa on niin kuuma ettei naurata. Soitan taas ilmastointilaitteen valmistajalle, niillä on varmaan siellä meidän kohdalla romaani ja nainen kysyy ystävällisesti miksi soitan. No, soitan kun meidän ilmastointi ei edelleenkään toimi ja meillä on kuuma. Asiamme eskaloidaan TAAS kerran jonnekin ylempiin portaisiin... mä en tarvitse toimivaa ilmastointia enää marraskuussa, silloin haluan toimivan lämpöpatterin.

Me lähdetään huomenna – jos mun kunto kestää – pienelle lomalle. L:llää epäilyttää ja mä vakuutan sille että kyllä mä voin lähteä ja onhan sielläkin sairaaloita ja lääkäreitä jos henki menee liian ahtaalle. Mä haluan vaihtaa maisemaa, mä haluan. Eikä me siis olla menossa mihinkään kauas, tohon vuorten toiselle puolelle Wine Countryyn vaan... ei lentokoneita tai osavaltion saati maan vaihtoa... turvallisesti ihan lähellä. Hotelleissa on sitäpaitsi toimiva ilmastointi – luulisin – ja meille on varattu oikein sviitti... käytännössä vähän isompi huone.

Näen itseni a) siemailemassa viiniä viileässä huoneessa lasten nukkuessa, katson kaunista maisemaa Columbia joen suuntaan... mä tahdon mennä, tahdon, tahdon, tahdon. Tai b) huoneen lattia täyttyy lisävuoteista eikä ikkunan lähelle edes pääse, maisema on hotellin roskakatos. Potkaisen varpaani yhteen niistä sängyistä ja kiroilen. Lapset ei nuku ja mä revin hiuksia päästä ja juon vodkaa. Toivottavasti ei, vaihtari a) kuulostais kivemmalta.

L on M:n kanssa puheterapiassa, lupasi tuoda croisantteja tullessaan... Kummitäti T lähti byrokratian rattaisiin, toivottavasti hyvällä menestyksellä. O kertoi mulle ekaa kertaa että sillä on vaipassa kakkaa.