Sairaan
postauksien sairaalloinen tahti jatkukoon... mä makaan ja pihisen ja L pitää
lapset loitolla. Välillä nukun, välillä lueskelen mm. tätä ja sit taas
kirjoitan.
Mitä meillä
syödään? Ihan alkuun pitää vähän
eritellä asiaa. Meillä tämä asia nimittäin noin pääsääntöisesti voidaan jakaa
kahtia, eli aikuiset syö ja lapset syö... pedagogisesti olisi ehkä oikein syödä
se yhteinen päivällinen, mutta koska siinä touhussa menee kaikilta hermot ja mä
saan vatsahaavan, ollaan todettu että meillä syödään päivällistä erikseen ja
kasvatuksellisista syistä syödään sitten aamiainen saman pöydän ääressä. Lapset syö
päivällisensä viiden pintaan ja me aikuiset sit seiskan jälkeen.
Totta on että mä
rakastan laittaa ruokaa, mutta kolikon kääntöpuoli on se ettei noi lapset syö
sitä tai tätä, saati sitten tota... vielä keväällä M:n dieetti rajoittui
paahtoleipään ja satunnaisiin banaaneihin, jos oikein lykästi se saattoi syödä
myös keitettyä makaronia. Niinpä meillä on ruoka-aikojen lisäksi myös lasten ja
aikuisten ruoat (punastuu häpeästä ja alkaa selittelemään itseään).
Lapset syö
arkisin päivälliseksi ihan supertavallista ruokaa...
mac&cheese – nolosti ihan
paketista vaan
pizzaa – tortilla tai pitaleipä pohja, tomaatti tai jauheliha- tai kanatäyte
ja juustoa
pastaa bolognese – siihen lisään pinaattia
pastaa vanhanajan
ruskealla lihakastikkeella
maissia ja kanaa - sitä kaupan broileria
munakasta
pinaattilettuja – pakko tehdä itse kun ei ole Atrian ja Saarioisten tätejä
grilled cheese ja keittoa – eli siis parilassa paahtoleipää ja juustoa
lihapullia – niihin laitan pinaattia, juustoa, ruishiutaleita
nakkikastiketta ja pastaa
quesadilloja
pannupihviä
heikkona hetkenä kalapuikkoja, hodareita tai nugetteja
...lisukkeena
tuoreita kasviksia – tomaattia, kurkkua, porkkanaa, salaattia, paprikaa,
avocadoa, kaaleja
Meillä tykätään
myös paahtopaistista, hampurilaisista – itse tehdyistä - ja lasagnesta. Niitä
syödään myös yhdessä. Meidän lapset ei syö perunaa missään muodossa – siis edes
ranskalaisia. Ne inhoaa kalaa – myös kalapuikkoja – ja makaronilaatikkoa.
Aamiaiseksi
meillä tarjoillaan pannareita tai vohveleita – myös arkisin, pekonia,
aamiaismakkaraa, kinkkua, munakokkelia, keitettyjä munia tai ”aamiaiskakkua”
huonona tai kiireisenä aamuna muropatukoita tai paahtoleipää... hedelmät on osa
aamiaista ja lounasta – omenaa, persikoita, tuoreita marjoja, banaania,
melonia... Jugurtit on meillä välipaloja. Aamiainen on siis isoruoka, lounas
kevyt peanutbutter and jelly sandwhich tai cheese sandwhich ja päivällinen taas
isompi... meillä aamiainen on useimmiten toinen päivän lämpimistä aterioista. Lukijan
lienee helppoa päätellä tästä, että lasten ruokavalio on sangen hmmm.
amerikkalaistunut.
Sivuhuomautuksena vielä että mä vältän prosessoitua ruokaa, lisäaineita, väriaineita, glukoosifruktoosisiirappia, transrasvoja... näinpä meidän lapset ei ole toistaiseksi edes kuulleet Mäkkäristä ja muista pikaruokaloista... suurin osa ruuasta on luomua ja karkitkin on jos nyt ei pannassa niin melkein... ne karkit mitä syödään on näistä luomuruokakaupoista... ehtaa sokeria ja hedelmämehuilla värjättyä. En missään tapauksessa tuomitse kenenkään muun valintoja ja kyllä meilläkin syödään eineksiä, ne on vaan niitä lisäaineettomia luomueineksiä. Miksi? No, koska mä olen tällä tavalla vähän - aika paljonkin - hullu. Muilla kyläillessä ja synttäreillä syödään mitä tarjotaan.
Meidän aikuisten elämykset
on sitten enemmän kulinarismin puolella ja se arkinen ateria saattaa olla
vaikka sunnuntaiksi tehtyä paahtopaistia ja sen kanssa tabouleh salaattia –
säilyy paahtopaistin lailla pitkään, itse leivottua leipää ja hyvää juustoa tai
pihvit grillissä ja vihreää salaaattia tms. Arkisinkin meillä avataan se
viinipullo ja aikuisten päivällisen kanssa juodaan ruokajuomana lasi viiniä.
Vähän vuodenajan mukaan mennään ja syksyllä tulee tehtyä patoja ja
viinikukkoja, keittoja ja laatikoita – lapset ei näitä syö. Kesällä
grillaillaan pihvejä ja savustetaan kalaa... syödään silliä ja uusia perunoita,
salaatteja ja muita ”kesäruokia”.
Nyt jollakin
herää kysymys että miksi me ei opeteta lapsia syömään näitä ruokia? Ne oppii
kyllä aikanaan ja mä olen M:n ruokailujen kanssa taistoni taistellut. Kaikkea
kyllä tarjotaan maistettavaksi. M oli aikanaan viikon syömättä sitä yhtä ja
samaa pizzaa ja silloin totesin ettei kukaan opi pitämään yhtään mistään pakon
edessä ja mä mieluummin odotan kunnes ne haluaa. Kyllä niille toki aina välillä
lykätään eteen lohilaatikkoa tai merimiespaistia, mutta mä tiedän silloin jo
ennakkoon ettei ne syö – ne EI syö perunaa, missään muodossa. M:n olen
aikoinaan myös pakottanut syömään lihamakaronilaatikkoa ja neiti otti ja
oksensi ruokapöytään... meillä ei enää ole pakko syödä yhtään mitään, toki
tilallekaan ei tarjota mitään muuta jos ruoka ei maistu, ei tää sentään mikään
tilausravintola ole.
Vapuksi tehdyt luomupikamunkit |
Kesäillan illallinen: tiikeriravunpyrstöjä, halloumia, rosmariinileipää ja hyvä punkku |
Eilinen pikaillallinen: ulkofilepihvi, toissapäiväistä taboulehia ja halloumia |
Lasten aamiainen tänään: pretzel, mansikoita ja munakokkelia |
Lasten syöminen, tai lähinnä kai syömättömyys, on asia, joka taatusti jossain vaiheessa repii äitien hermoja ihan tosissaan. Itse ainakin tunnustan, että ruokatemppuilu saa pinnan piukalle vähän turhankin vauhdikkaasti. Tästä syystä meilläkin ruokaillaan välillä ihan vaan aikuisten kesken. Ja mikä nautinto se voikaan olla!
VastaaPoistaOlishan se niin tosi helppoa ja mukavaakin, jos muksut söisivät kaiken mitä eteen kantaa. Mutta kun ei, niin ei. Parempi kai, että syövät edes jotain ja riitelemättä ja edes jollain tavalla monipuolisesti kuin se, että ruokapöydässä yökitään ja tapellaan päivästä toiseen. Ihanaa, etten ole ainoa, joka vähän "lepsuilee" tässä asiassa. :)
-Minna
Kyllähän me varmasti tulevaisuudessa siirrytään samaan ruokapöytään ja ennen poikiahan me syötiin AINA päivällistä yhdessä, mutta kun edelleen noitten poikienkin systeemeissä on hallinnoimista niin helpompi nyt näin.
PoistaNoi teidän ruuat kuulostaa tosiaankin amerikkalaisilta, mutta siellähän te asuttekin:) Ja hei, mä uskon, että mitä mukavampaa ruokailu on, sitä kivempaa on - kaikilla. Ja parempia muistoja ainakin jää hyvästä fiiliksestä kuin siitä, että pakotettiin syömään tms. En mäkään syö pinaattikeittoa, tillilihaa tai kanaviilokkia enää koskaan, kun koulussa pakotettiin. Ja oon aika varovainen ruokakokeiluissani esim ravintolassa. Kai tässäkin ihmiset on erilaisia, toiset kokeilunhaluisempia kuin toiset.
VastaaPoistaMutta toi on kyllä varmasti teidän parisuhteen yksi kulmakivi, että iltaisin vietätte laatuaikaa ja juttelette illallisenne ääressä. Ihanaa!!
Me ollaan ihanan-kamalan amerikkalaisia, vuodet tekee tehtävänsä ;)
PoistaKiitos Yksis tästä! Nämä on opettavaisia :)
VastaaPoistaMeillä kans melko taistelua ollut poikien syöminen, mutta parempaa kohti menty. Meidän B-mieheltä esim kuultiin tänä kesänä, ettei hän mielellään syö mustikoita, koska ne mustikoiden jalat (uusi sana mulle....) tuntuu niin ikäviltä. No, on sitten hänelle perkattu jalattomia mustikoita ;)
Meillä sama, että kaikki mahd luomuna. Ja xylitolit on ainoita namuja, mitä kotona on löysäkätisesti lapsille tarjolla.
On arvokasta nähdä vaivaa puolisoiden yhteisen ajan eteen! Voimavara todella <3
m
Tää ruokafriikkiyshän On joku hulluuden alalaji, mutta ei onneksi kovin vaarallista ja mä ainakin yritän pitää sen sellaisissa mittasuhteissa ettei se kovin pääsis muita häiritsemään :)
PoistaVoi voi meitä- just muksut veteli Mäkkärin ateriat ja sokerikarkkia.. Tapansa kullakin ;) j
VastaaPoistaHyvä J! Enkä mä edes tiedä säilyykö suomalaiset Mäkkärin ateriat pöydällä kaksvuotta? täällä ne säilyy? Ehkä se parantais munkin säilyvyyttä LOL
Poista