Tänään on mun
vuoro nukkua. Illalla oli vieraita, oli kivaa ja sienikeitto ja kalat onnistui
yli odotusten. Meillä on Kevinin kanssa sellainen leikkimielinen ruoanlaitto
nokittelu ja Kevin totes, että rima nousi taas... Tänään on mun vuoro nukkua.
Herään kuitenkin ennen kasia siihen että joku paiskoo ovia, joku potkii ovia,
joku hakkaa ovia, joku heittelee tavaroita... se joku huutaa, ei se karjuu, ei
kirkuu, se ulisee sellaista itkun ja raivon sekaista älämölöä. Makaan unisena
sängyssä ja kuulostelen vielä kerran, onkohan sitä sattunut? Ei, tää on kyllä
puhdasta raivoa... M riitelee L:n kanssa, tai no, L ei kyllä riitele se on vaan
M. L:llä oli palanut päreet siihen, että mikään ei taas riittänyt, ei mikään ja
koko ajan piti olla ja saada ja tehdä ja voida ja viedä ja tuoda... lisää. Tän
M osaa, se osaa olla loputon, herkeämätön ja loppumaton. Se uuvuttaa ihmisen
haluamalla ja vaatimalla, kunnes se ihminen on valmis juoksemaan elämää
karkuun.
Tilanne
rauhoittuu, mä laitan aamiaista. Ne saa kurpitsaleipää-kakkua, persikoita,
juustoa. M haluaa auttaa, se kattaa pöydän poikien kanssa. K laittaa mehulasit,
O lautaset M:n kanssa, haarukat, hedelmäkulho, vesikannu... K osaa yhtäkkiä
sanoa ”Mia”, O kopio ja sanoo ”Miima”. Idyllinen sunnuntaiaamu kuitenkin...
Lapset häipyy leikkeihinsä, M huutaa yläkerrasta ”mä en saa mun mekkoa, heti
tänne auttamaan” L käy antamassa M:lle sen mekon ja vetäytyy takaisin unten
maille. Mä siemailen kahvia ja luen... olen päättänyt vihdoinkin lukea sen
loppuun, olen nyt jo useamman päivän liikkunut kinttupoluilla ja haluan kovasti
päästä tähän päivään, nykyhetkeen. Enää kolme kuukautta jäljellä. K leikkii
yläkerrassa automatolla, M järjestää junia prinsessamekossaan ja O katsoo
telkkaria. En jaksa hätistää ketään mihinkään, päätän että mennään myöhempään
jumalanpalvelukseen, mä haluan istua ja nautiskella mun sunnuntaista.
Meiltä puuttuu
taas PECSejä... me tarvitaan ainakin ”kirkko, Trader Joe’s (kauppa), Kate,
McLaine... ” saatetaan tarvita muutakin. Taustalla pyörii terapia kaaos, mun
pitää piirtää meiden perheen ”lukujärjestys” klinikan Jenniferille, musta
tuntuu että meidän perhe on sen papereissa sikin sokin ja siellä täällä. Mä
haluan meidän perheen järjestykseen! Seinäkalenterikin pitäis päivittää taas ja
vähän haaveilen jopa taulu ja magneettimaalista, et vois tehdö ison
kalenteritaulun seinälle. Mun visioissa siinä taulussa olis aina koko kuukausi
ja sit alla koko viikko... helppo rakentaa visuaalinen maailma meille kaikille,
siis etupäässä M:aa varten, mutta kyllä me muutkin siitä hyödytään ja
esimerkiksi sitä Time Timeria käyttää meillä koko perhe...
Olis kivaa jos tää olis jotenkin paremmassa järjestyksessä ja sisustuksellisempi - edes vähän. |
Elämä on ollut
epäjärjestyksessä kesäkuun lopusta ja mä olen kyllästynyt epäjärjestykseen. L
on hoitanut oman sarkansa paremmin kuin loistavasti, mutta mun sektorit –
ruoka, pyykki, aikataulut... oon elämän suurten kysymysten äärellä, pesenkö
pyykkiä päivittäin tai siis kahdesti päivässä ja kuivaan ja viikkaan samalla
VAI annanko pyykin kertyä ja teen kerran tai kahdesti viikossa isomman savotan?
Mä vaan tunnen itseni paremmaksi ihmiseksi aina silloin kun pyykkori on tyhjä –
siis sen viitisen minuuttia.
Kirjoitan –
juoksen yläkertään apuun – kirjoitan – puen lapset – kirjoitan – käyn suihkussa
– kirjoitan – laastaroin M:n jalan – kirjoitan – laitan lapsille telkkarin taas
päälle – kirjoitan... ajatus katkee noin sata kertaa ja samalla syntyy uusia
ajatuksia. Suihkussa keksin, että mun tarttee varmaan kirjoittaa teksti meidän
avioelämästä, sitä oikeeta sanaa en voi käyttää, kun google kuitenkin nappaa
sen ja sit... no te tiedätte.
Nyt on hyvä
lopettaa ja lähteä sinne – kirkkoon.
Missä kirkossa te käytte? Kovasti jaksamista! Toivolla alkaa uusi koulu huomenna ja mulla työt... J
VastaaPoistaKiitos J ja ihanaa syksyn alkua teille!!!! Toivottavasti Toivo tykkää uudesta koulusta!
PoistaMe käydään samassa kirkossa missä mä olen jo vuosia käynyt siinä äitien MOPS systeemissä ja missä M oli kesäleirillä. Oon jo vähän aikaa miettinyt että jonkun laista uskontokasvatusta tarvittais tälle laumalle kun eivät sitä koulussa täällä saa ja eihän se itselleenkään tee pahaa...