Eilisen postissa
oli tullut O:n toimintaterapian raportti. Järjellä mä ymmärrän kyllä etten mä
tehnyt tätä, mutta tunne tasolla on vaikeeta olla lukematta niitä papereita ja
samalla ajattelematta että mä olen rikkonut tän(KIN) lapsen. L on rationaalinen ja
toteaa että mulla on autistinen esikoinen ja kaksospojat joista toinen on
hyperaktiivinen ja toinen kehityksessä jäljessä – ei ole mahdollista yhden
ihmisen voimavaroin korjata kaikkea... jos O olis ainoa lapsi, meillä ei ehkä, varmaan,
todennäköisesti, olis tätä ongelmaa. Siinä samassa hengenvedossa L kysyy multa
että tajuanhan mä miksi mä olen sairastanut yli kuukauden... joo, viime kevät
oli liikaa vanhalle täti-ihmiselle.
Seitsensivuisessa
raportissa käydään osa-alue, osa-alueelta läpi mun lapsen vikoja – TAAS –
missään kohdassa raporttia se ei ole ikätasoinen saati sitten edellä. Se on
jäljessä, KAIKESSA... Sosiaalisissa taidoissa 16kk tasolla, tarttumisessa 14kk,
karkeamotoriikka 20kk, käden ja silmän koordinaatio 20kk, ”self help skills”
(pukeminen, riisuminen jne.) 18kk... ikää lapsella 26kk. Tähän päälle vielä
mittavat sensorisen integraation ongelmat... Raportissa oltiin myös sitä mieltä
että O:n kehityksen sosiaalista osa-aluetta on syytä seurata tarkasti jotta
autisminkirjo voidaan – toivottavasti, ehkä – sulkea pois lopullisesti tai
vastaavasti saadaan varhainen diagnoosi. Voi mun rakasta omaa pulleroani,
mamman omaa ja ihanaa...
Melina kyseli
mitä meidän terapioissa tehdään. O:n puheterapiassa olen kerran ollut mukana ja
niitä samoja juttuja ollaan harjoiteltu kotona... lauseen muodostamista,
esineiden ja asioiden nimeämistä, käsitteitä; ylös, alas, alla, päällä jne. Tyyliin:
”bubbles UP, bubbles DOWN”
“Put this IN the box!”
”say COW...COW...COW” “WHERE is the COW?”
…ja ihan
jokapäiväisissä tilanteissa; “O I can’t understand you. Please use BIG
BOY words! WHAT do you need? You
NEED to use real WORDS” Joka kerta saadaan klinikalta myös kotitehtäviä, ja
niitä kotiläksyjä alkaa meille kertyä ihan kivasti kun M:lla on kotitehtävät
kolmesta eri terapiasta ja O:lla nyt jo yhdestä, pian kahdesta… Mä en siis ole
terapiassa mukana. Toimintaterapian tavoitteisiin on kirjattu seuraavaa, terapian
avulla O oppii:
- vierittämään palloa edestakaisin terapeutin kanssa
- heittämään pallon terapeutille ja ottamaan sen kiinni
- kynäotteen
- piirtämään pystysuoran ja vaakasuoran viivan
- pukemaan ja riisumaan löysät housut oppii riisumaan paidan
- koskemaan paljain käsin hiekkaan, riisiin, papuihin
- maalaamaan sormivärein
- keinumaan vähintään minuutin
- liukumaan liukumäessä
Täydellinen, ihana O. On hyvä, kun saa faktoja ja apua. Silti sitä miettii, että mitä nuo arvioinnit mun tai kenen tahansa kohdalla olisi. Oman keskeneräisyytensä oppii vähitellen näkemään... Ei ole helppoa olla rakastava tai rakastettava ja silti ollaan arvokkaita ihan jokainen ja aina.
VastaaPoistaHalit,
m
m,
PoistaO on mun mussukka... rakas ja täydellinen ja ihanan rauhallinen ja harkitsevainen :)
Teidän keskustelut kuulostavat yhtä inspiroivalta kuin täällä :) Eilen sanoin A:lle suomeksi: pyydä O--- syömään (tarkoittaa sitä että juoksee isoveljen ovelle koputtamaan ja huutaa Oooo, Oooo), mutta A huusikin englanniksi eat eat! Eli vaikka ei käytä suomea, oli huisaa että osasi kääntää sen mitä sanoin.
VastaaPoistaNäistä arvioinneista, toisaalta ihanaa että saatte nyt kaiken mahdollisen tuen, sillä varmasti ajan myötä asiat helpottuvat kun niihin näin aikaisin tartutaan. Tuntuu vain siltä että kovin aikaisin näitä meidän pikkuisiakin yritetään laittaa samaan muottiin. Oliko nuo tavoitteet pelkkiä tavoitteita, vai asioita mitä pitäisi nyt jo hallita? Eihän esim. pukemisessa voi vielä paljon 2-veeltä odottaa.
Jaksuja jaksuja uusiin terapiarupeamiin!
Melina ne tavoitteet on oikeesti tavoitteita ja esimerkiksi tossa pukemisessa on kyse siitä ettei jätkällä ole pienintä yritystäkään osallistua pukemiseen ja riisumiseen... ei kukaan siis edes oleta että osais, mutta et olis edes kiinnostunut.
PoistaPuheenkehityksessä oon itse edelleen sitä mieltä, että ymmärrystä on huimasti enemmän kuin tuottamista ja onhan se meilläkin sekavaa kun aikuiset keskenään puhuu suomea, lapsille pääasiallisesti englantia mutta välillä kuitenkin myös suomea.
Hmm... Meillä ei osata ottaa palloa kiinni, ei ole edes yritystä. Paitaa ei osata riisua. Ja kynäote... Eikös se pidä hallita paljon myöhemmin? Tosin se sentään S:llä välillä on ihan oikein. Ja ikää 30kk. Missäköhän terapiassa me ollaan kohta..? Mutta tähän asti ollaan neuvolan standardeilla oltu ikätasoisia, joten ehkäpä nekin jutut sieltä tulevat. En tiedä haluaisinko oikeasti tietää noita kehitys näin-ja-näin-monta-kuukautta -juttuja meidän tytöistä, koska alkaisin varmaan stressaamaan, mutta _mielenkiintoista_ se kyllä olisi!
VastaaPoistaToivottavasti piakkoin huomaat, että hei, nyt sitä taas jaksaa vähän enemmän! Tsemppiä!
-TP
Eihän meilläkään osata mitään, mutta K saa pisteet kun edes yrittää ja O taas vaan hölmönä katsoo mua ja miettii että mitäs siinä nakkelet tai että miks pitäis... Teillä ollaan myös keskosia, siis oikeita keskosia eikä tällaisia semikvasikeskosia kuin meidän jäbät. Meillä ei päde korjatut iät. Mä en osaa stressata, hetkeksi syyllistän itseäni, todeten että hyvä että saavat terapiaa ja mun ei itse tarvitse edes yrittää ehtiä miettiä pallonvierityksiä.
PoistaNää on POIKIA. Ei meilläkään kohta kaksi ja puolivuotiaat ole pätkääkään kiinnostuneita pukemisesta. Eivätkä saa edes (onneksi) vaippoja pois, paidasta nyt puhumattakaan.
VastaaPoistaSamaa mieltä oon, että hyvä kun saatte apua, mutta toisaalta mietin myös tuota samaan muottiin laittamista. Tosin liukumäki, palloleikit jne on kuitenkin kivoja juttuja, joten sisänsä noi terapiatkin on varmasti hauskoja ja pikku O:lle kivoja "laatuaikasessioita" aikuisen kanssa. Sitä vaan mietin, että meidän jannut on sen verran ujoja, että ei ne esim. neuvolassa mitään tekisi, jos en olisi mukana. Eli rohkea pikku O, kun yksin uskaltaa terapiassa olla <3
Joo, joo, mut teillä puhutaan ja pelataan palloa ja osataan paljon ja kaikkea... sanna jos sä pääsisit näkemään ton pojan niin ymmärtäisit, se muistuttaa veljeään vuosi sitten, se ON iso vauva joka edelleen taapertaa ja kaatuilee, ei halua puhua, ei ymmärrä mitään, ei halua tehdä mitään, ei osaa tehdä mitään, pelkää kylpyä jne.
PoistaTerapiassa on kivaa ja evaluoinneissahan vanhemmat on mukana ja tarvittaessa myös terapiassa. O tykkää kaikista ihmisistä ja harvemmin kaipaa mua yhtään missään, huikkas tänäänkin ovelta heipat ja muiskautti pusun vasta kun pyysin.