Kun perheessä on
kaksi kaksivuotiasta ja yksi nelivuotias voisi todeta että meillä kysellään
paljon – no, O nyt ei edelleenkään kysele – K kysyy kaikesta ”What’s that?” ja
M:n lempisana taitaa olla ”Why?” tai pidempi muoto ”Oh, why?” Jälkimmäinen
kuulostaa siltä kuin olisin viemässä lasta omiin hautajaisiinsa. Niinpä meillä
yritetään opetella sitä että sen ”Oh, why?”:n sijaan voi vaikka sanoa ”So fun!
Cool!”
”M, you want ice cream?”
”Oh.... why????”
”That makes me think you don’t want ice cream”
“Why?”
“So, do you want ice cream? Yes or no?”
“Yes”
“So, if I ask you, if you want ice cream, you could say
something like - Yes, fun!”
“Yes, fun!”
Tämä keskustelu
toistuu meillä lukemattomia kertoja päivässä ja aina hetkittäin M muistaa
korjata sen ”Oh, why?”:n sanomalla ”Cool” Fun!”, mutta vain hetkittäin...
Se on jo
selvinnyt ettei M halua lähteä lomalle maanantaina. Me ollaan siis menossa vaan
lyhyelle roadtripille maanantaista keskiviikkoon ja M olis huomattavasti paljon
mieluummin ihan vaan kotona. No varsinaisesti en ole kovin yllättynyt kun M nyt
ei ylipäätään tykkää mistään mikä poikkeaa tavallisesta arjesta. Ihan sama
puhutaanko eläintarhasta, Disneylandistä tai työsiirtolasta, mutta M on neljä
ja me aikuiset nyt sattumalta päätetään tällaiset asiat. Ollaan siis yritetty
valmentaa M:aa lähtemään tälle lyhyelle matkalle ja tähän keskusteluun sisältyy
loputon määrä kysymyksiä ”Why?” ja se hautajaiskyssäri ”Oh, why?” –
jälkimmäinen surullisesti, pitkään venyttäen... Mä valmennan M:aa kartan kanssa
– M rakastaa karttoja – kartasta katsotaan missä asutaan, missä on klinikka ja
mihin nyt mennään... Miksi ei voida tulla yöksi kotiin. M:n kannalta ei ole
niin väliä mitä siellä lomalla tehdään, pääasia on tietää ettei ole mitenkään
mahdollista tulla yöksi kotiin ja mennä terapiaan – on PAKKO yöpyä hotellissa.
M tykkää syödä ravintolassa ja siitä jo keskusteltiinkin:
”Mamma. what are you going to eat?”
“Breakfast or dinner?”
“Breakfast”
“Ummm… pancakes, syrup and whipped cream. What are you going
to have?”
“Pancakes, syrup, whipped cream, blueberries and water”
Noin muuten
päivän saldo oli muutama murtunut sormi, M huitas oven K:n sormille ja tulos
oli taattu... pikamatka lääkäriin ja toteamus ”Joo, on ne varmaan murtuneet, ei
kannata kuvata kun ei ne murtumat vielä kuitenkaan näy, anna kipulääkkeitä”
Viimeiseksi M:n
versio tutusta iltarukouksesta: ”Levolle lasken luojani...”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rakastan kommentteja, kysymyksiä ja kaikenlaisia näkemyksiä... feel free!