Päivä 76

Eilen sitten marssin kangaskauppaan, ostin kultakangasta ja koristenauhaa, leikkasin sen kimalteisen helman pois ja ompelin tilalle uuden kimalteettoman. M on lopputulokseen tyytyväinen ja niin on L:kin. Jotenkin mä vaan jäin miettimään että miten toi L aina saa tahtonsa läpi, tavalla tai toisella...

Uusi, paranneltu versio

Aamun askartelin taas uusia PECSejä... ABA, toimintaterapia, sosiaalisten taitojen ryhmä, ruokaryhmä, uimaranta, kesäpuisto, puistotreffit jne. L:n autokin vaihtui avoautoksi.

Jouduin tänään hakemaan M:n kesken koulupäivän tapaamiseen Noan kanssa ja sain kehuja autismikoordinaattorilta, kun olin niin hyvin valmistellut M:aa kotona. Kyllähän meillä tätä poikkeusta tavanomaiseen päiväohjelmaan  jauhettiinkin ja olihan se kuvallisessa lukujärjestyksessäkin. Ihanaa kuulla että se toimii, ihanaa saada kehuja hyvästä vahemmuudesta... Koulussa mua oli vastassa M:n lisäksi M:n ystävä C joka heti toi mulle M:n takin ja repun... mun ihan oikeesti täytyy soittaa tän pojan äidille ja pyytää niitä kylään. Koulun autismikoordinaattori Staci arveli että M on oppinut muilta oppilailta tervehtimistä ja itsekseen sitten yliyleistänyt oppejaan. Neuvoksi sain tehdä aiheesta ns. ”social storyn” eli tarinan kautta mallintaa sitä oikeampaa ja toivottua käyttäytymistä ja samalla asettaa säännön että kaupassa saa puhutella vain yhtä tai kahta ihmistä asioinnin aikana.

M:n asiat alkaa olla niin hyvässä järjestyksessä, että Noa soi meille kolmen kuukauden tauon. Sillä aikaa aloitetaan – huomenna – toimintaterapia ja ABA ja yritetään löytää M:lle hyvä terapeutti täältä meidän nurkilta. Minä tietysti reippaana tyttönä olen jo jättänyt viestejä erilaisiin puhelinvastaajiin... Elokuussa katsotaan missä mennään ja miten suunnitellaan kouluvuoden juttuja. Meidän elämähän alkaa olemaan suorastaan tylsää ja valmista... Niin ja puhetestauksen tuloksetkin saatiin, puheterapiaa on hyvä jatkaa, mutta sanavarasto on M:lla huomattavan laaja ja testitulokset loistavat, puhumisen vaikeudet tulevat esiin stressitilanteessa tai M:n ahdistuessa. Kysymyksessä ei siis varsinaisesti ole puheenongelma vaan psykologinen ongelma.