Päivä 67 - shop till you drop

Tää kirjoitus nyt liitty enneminkin edelliseen päivään, mutta menköön...

Meillä oli eilen M:n kanssa tyttöjen päivä. Ensin aamulla Suomikoulun kevätjuhliin ja M pärjäs siellä aivan käsittämättömän hyvin. On huikeeta miten paljon edistystä on tapahtunut niin hirvittävän lyhyessä ajassa... Siellä se leikki lasten kanssa pihalla kunnes juhlat alkoi ja vain hetkeksi iski pakokauhu siinä vaiheessa kun ihmiset pakkautui istumaan juuri ennen esitysten alkua... liikaa ihmisiä, liikaa lapsia, liikaa tapahtumaa, liikaa ääntä ja ihan liikaa aivan kaikkea. Hetken näytti siltä, että joudutaan poistumaan takavasemmalle, mutta kyllä siitäkin hikasta kuitenkin selvittiin.

Juhlista ajeltiin L:n uudella lelulla ihan kahdestaan shoppailemaan ja kahvittelemaan ja kyllä meillä olikin kivaa... Matkalla M:aa kyllä kovasti huoletti linnunkakan mahdollisuus ja joudin monta kertaa vakuuttamaan nuorelle naiselle ettei ne linnut vauhdissa ehdi meidän päälle kakkimaan ja voidaan hyvin ajella katto auki. Kaikessa rauhassa istuttiin kahvilla, keskusteltiin siitä kuinka paljon ihan ventovieraita ihmisiä käveli meidän ohi ja löydettiin lopulta tässäkin asiassa se sisäinen rauha.

Tämä ei tosiaankaan ole mikään muotiblogi, mutta koska mun eilisen tavoitteena oli kirjaimellisesti ”shop till you drop” niin liu’utaan nyt hetkeksi vaatetuksen maailmaan. Mekkokaupassa M valkkas sovitettavat mekot ja toimi makutuomarina... tässä tulos:

Mekko Madewell,, legginsit HUE

Mekko ja vyö Madewell, toppi Michael Stars

Mekko kaupasta Nordstromin tavarataloon ostamaan legginsit ja tarttuihan sieltä mukaan kengätkin – ensin M:lle ja sitten mulle. 

M:n läpyttimet

Hego's Italy

M siirtyi pyörän selkään ja minä vedin rukkaset käteen ja ryhdyin siirtämään kasveja ja kantamaan kiviä...

Illalla oli vielä Suomikoulun opettajien illanvietto... hyvää ruokaa ihanassa seurassa ja se Hannu. Mikä on todennäköisyys että täällä maailman toisella laidalla baarissa lauma suomalaisia naisia törmää Suomesta täällä työmatkalla olevaan mieheen. Hannu oli mukava mies ja taitaa Hannulla olla kotona sellainen kalajuttu kerrottavanaan ettei moni taida uskoa.

Tuhkimon aikaan kurvailin avoautollani kotiin lämpimässä kevätillassa, katto auki – tietenkin. Edellisen aamun ennen kantoi kokonaisen päivän, eilen me saatiin olla ihan tavallinen perhe vaan ja se oli ihanaa.

L:n uusi lelu ja sen vieressä mun työkalu