Päivä 78 - ei tästä taida hiekkarantaa saada vaan kivikkona pysyy

Onneksi on Support Group... tulin sieltä eilen kotiin taskussa kahden ABA koordinaattorin ja kolmen terapeutin yhteystiedot. Tästä on hyvä taas ponnistaa eteenpäin... Meitä oli eilen hauska ryhmä, melkein kaikilla suunnilleen samanikäisiä lapsia ja siten suunnilleen samanlaisia ongelmia.

Toisaalta jotenkin epätoivonsekaisesti ymmärsin ettei tämä tästä tule helpottamaan, haasteet vaan muuttuvat toisenlaisiksi ajan kuluessa ihan niin kuin lasten kanssa yleensäkin. Vuoden kuluttua on edessä iso koulu, ns. ”mainstreaming” ja taistelu koulun ja opettajien kanssa tai vastaan, M:n edun puolesta. Erityisopetuslainsäädäntö on syytä opetella tuntemaan läpikotaisin ja valmistautua siihen että koulu yrittää vedättää... kaikki koulut ei toki ole samanlaisia ja toivoa sopii että tämä meidän koulupiirin ”eliittikoulu” Rosa Parks olis samaa eliittiä myös silloin kun puhutaan erityistarpeisesta lapsesta.

Ulkona sataa vettä ja pitäis jaksaa pakata pojat autoon ja lähteä tilaamaan kakkua ja ostamaan juhlakrääsää sunnuntain kutsuja varten... pitäis valmistautua huomisen aamun autismipuheen pitoon, enkä tosiaankaan vielä oikein tiedä mitä oikein sanoisin... jätkien päikkärit taitaa kulua sitä pohtiessa. Huh.

Ruosteisella ruotsilla rustaan viestin uudelle sisarukselleni...

Lupaan ryhdistäytyä ja vastata entistä paremmin teidän, ihanien lukijoitten kommentteihin. Ne ovat tärkeitä ja luen ne kaikki AINA rakkaudella.