Päivä 52

M:n luokalla on kaksi - tai siis kolme vai neljä, mutta tän jutun kannalta oleellista on se kaksi – autistista poikaa, S ja C. S:n mielestä meidän M on maailman ihanin ihminen ja S:n pitää joka päivä sanoa M:lle ”Hei!”... S ei tervehdi muita lapsia. M on tästä läheisyydestä vaivaantunut. C taas on sitä mieltä että minä olen kaikista lasten äideistä se ihanin ja eilen juoksi mun luo, halasi ja pussata moiskautti vielä päälle. Mä olin aivan tsiljoonan otettu tästä hellyyden osoituksesta ja samlla yritettiin opettajan kanssa ystävällisesti kertoa ettei vieraita halata ja pussata vaan sanotaan se hei vähän etäämmältä, kaikki kun ei näistä yllättävistä suukoista välttämättä välitä.

Yö oli normisettiä… kolmelta, viideltä ja kuudelta ylös – tällä kertaa kylläkin mun sijasta L. Tosin eipä ne munkaan aamu-unet kovin pitkään jatkuneet M:n palatessa yläkertaan hakemaan hoivaa palovammaan, jonka oli saanut alakerran lämmityslaitteesta, ja eihän Pappa tällaiseen apuun kelpaa, vain Mamma osaa hoitaa palovammoja... M:n puolustukseksi on sanottava, että se oli ihan oikea palovamma, eikä ihan pienikään. Nyt yritän päättää pitäisikö se peittää päiväksi siteellä.

Kerrankin meidän lauantain päiväohjelma on selkeä ja ennakoitava. Ensin eläinarhaan – M on innoissaan ja vähän peloissaankin, koska me ollaan menossa katsomaan kojoottia. Kojoottejahan täällä näkee ihan omilla kulmillakin, mutta yleensä vasta iltaisin lasten jo nukkuessa. Toiveissa on että tällä tapaa saadaan vähän helpotettua M:n suhteetonta kojoottipelkoa. Viimeksi ollaan käyty isossa eläntarhassa – täällä on siis kaksi – kun M oli varmaan vuoden vanha eli on siis jo aikakin.

Eläintarhasta Ikeaan. Yritetään löytää lasten leluille joku sellainen säilytyssysteemi jota ei ole mahdollista kaataa lattialle vaan ainakin niin että ne lelut joutuisi lappamaan sieltä yksitellen. Meillä kun näyttäisi olevan  kaksi lasta jotka ovat tässä suhteessa ”sensory seeking” ja hakevat sitä ääntä ja tunnetta joka tulee kun leluja kaataa lattialle... oikeesti ne siis vaan dumpataan lattialle ilman että niillä leikittäisiin tai että sieltä etsittäisiin jotain tiettyä juttua. Ikeassa saa samalla ruokittua lapset ja syötyä itsekin.