Päivä 57 - takkuja

Ei jaksais, väsyttää, uuvuttaa... mä haluaisin olla vaan ihan yksin, nukkua tai miettiä omiani. Pojat katsoo ihan liikaa telkkaria koska mä en jaksa leikkiä ja sallin sen itselleni. Tänään kaikki tuntuu taas ylivoimaiselta, siis ne ihan tavalliset asiat... en jaksais edes laittaa ruokaa, saati pestä pyykkiä tai tosiaan leikkiä, leikkikööt tänään keskenään. Ei mua pelota tai ahdista, kaikki on niin hyvin kuin ne nyt tässä vaiheessa voi olla, kaikki on tehty mitä tässä kohdassa voi M:n eteen tehdä. Mä en vaan jaksa, mua ei huvita, mikään... tai ehkä mä voisin jossakin kahvilassa istua yksin ja tuijottaa ohikulkijoita. Kahden paremman yön jälkeen olen entistä väsyneempi... ehkä nyt ollaan siinä kohdassa missä on tilaa myös väsymykselle.

Pitäis, pitäis, pitäis... Pitäis laittaa sähköpostia koulun hoitotiimille – psykologi, erityisopettaja, opettaja, autismispesialisti, toinen erityisopettaja – ja pyytää erityisopetussuunnitelman suunnittelukokousta ennen koulun loppua, jotta tiedetään missä mennään ja miten jatketaan syksyllä. Pitäiskysyä siltä autismitiimiltä mieten tää viikko on mennyt ja erityisopettajalta M:n itsesäätelystä. Pystyykö se siihen koulussa? Kotona M:n itsesäätelykyky on minimaalinen. Pitäis tulostaa poikien synttärijuhlien puistovarauksen vuokrasopimus, täyttää se ja postittaa se asukasyhdistykseen, pitäis suunnitella suomikoulun todistukset... tarvitsen jostakin lisää energiaa. Eihän näistä mikään ole mitenkään monimutkainen homma, mutta just nyt ei löydy potkua yhteenkään näistä.

Autismi ei ole kenenkään syy, mutta onko se mun syy ettei sillä ole minkäänlaista itsesäätelykykyä kotona. Noa käski miettimään kuka tai missä M:n käytös saa tilaa... Olenko mä mahdollistanut tämän? Olisinko voinut tehdä jotakin toisin? Mitä mun olis pitänyt tehdä? Kuitenkaan mä en mielestäni neuvottele sen kanssa ja tarjoa sille mahdollisuuksia saavuttaa jotekin raivokohtaustenavulla, mutta ehkä mä alitajuisesti yritän välttää konfliktia sen kanssa ja älykkäänä lapsena M tietää tai vaistoaa sen... Onko tämä mun syytä? En tiedä, en jaksa. Voi kunpa olis joku toinen joka tekis tän kaiken mun puolesta, ajattelis ja osais. Hoitais ja ymmärtäis.