sunnuntai, heinäkuuta 01, 2012

Päivä 109 - nukkumaan


Tänään mennään sairaalaan nukkumaan. M ei paljon muusta puhukaan niin paljon tätä ollaan viime päivien tapahtumista huolimatta valmisteltu...

”Ensin me mennään sairaalaan nukkumaan ja otetaan sinne herkkuja mukaan ja oma peitto ja oma yöpaita – paita ja housut, ei saa mennä yöpaidassa. Kotona mennään ensin kylpyyn ja pestään tukka ja sitten ajetaan sairaalaan papan autolla ja aamulla mennään ravintolaan aamulla syömään ja sieltä Ms Lindseyn luo puheterapiaan.” (vapaa käännös)

Ohjelma on siis tytölle ainakin selvillä. Poikain suhteen en tiedä mitä pitäis tehdä kun nuo pitävät molemmat tällä hetkellä huolen siitä et oon näköetäisyydellä koko ajan. Illallahan me lähdetään vasta poikien jo nukkuessa, mutta miten huomenna aamulla kun mä en taaskaan ole kotona.

Elo noin muuten on rauhallista, lapset saa katsoa telkkua niin paljon kuin sielu sietää, minä lepäilen ja hengailen ja L hoitaa rulettia.

6 kommenttia:

  1. Huhhuh teidän arki ei ainakaan ole tylsää, hurjia tilanteita ollut viime päivinä. Onneksi tosiaan pääsit ajoissa hoitoon. Ja toivotaan, että lepääminenkin onnistuu jotenkin tuossa teidän arkirumbassa. Onnea unitutkimuksiin. Olette ajatuksissa.
    terkuin Veera

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ollaan siinä tilanteessa missä on pakko levätä eli onhan sen onnistuttava ja L tosiaan otti koko ensi viikon vapaaksi eikä anna mun muuta kuin pussailla ja halailla tota kolmikkoa.

      Poista
  2. Muistakin levätä! Ja syödä kakkuja. J

    VastaaPoista
  3. Sä olet kyllä ihan käsittämättömän superhypernainen. Aika monta ihmistä sais pistää riviin, että löytyis samanlainen. Ja tuskin löytyiskään. Siis että oot taas jo hoivaajan roolissa, vaikka olet itse toipilas. M on todellakin valinnut aarteen äidikseen.

    Kuinka kauan L voi olla pois duunista ja saattehan apuja muualtakin? Sun tuuraamiseen ei kyllä yksi mies riitä, siihen tarvitaan monen hengen tiimi. Onneksi on kesä ja teillä vähemmän aktiviteetteja (vaikka niitä kesälläkin on enemmän kuin keskivertokylässä täällä kotimaassa;) Mä mietin, et tsemppasko sun kroppa sen sata päivää ja vasta sitten meni epäkuntoon (kun kalenterissa oli väljempää)... Mutta oli niin tai näin, mahtavaa että olet täällä kirjoittamassa näitä juttuja. Taivaassa enkeleitä riittää, mutta sun perhe tarttee ihkaelävän äidin ja vaimon. Haleja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarvittaessahan tää Sanna on sen tason vaiva että siihen L voi jo hakea paid medical leaveä mun hoitamiseen, mutta aloitetaan nyt alkuun tällä yhdellä viikolla. ...ja kyllähän mä saan ruveta kohtuullisen normaalia elämään heti kun se hoitotasapaino on löydetty ja tiedetään että liuotus tehoaa eikä liukene ihan hirveesti liikaa. Ratsastus tais nyt vähäksi aikaa jäädä tähän kun pitää olla aika varovainen, siinä liuotushoitopaperissa suositeltiin puutarhanhoitoa ja kävelyä ;)

      Poista

Rakastan kommentteja, kysymyksiä ja kaikenlaisia näkemyksiä... feel free!