Päivä 113 - yllätysvieras

Mun pitäis varmaan alkaa laskemaan päiviä koulun alkuun... Jos aamu alkaa lauseella ”Teidän pitää hakea mun peitto ylhäältä koska mua pelottaa että kaadun portaissa ja kuolen” – tulee päivästä piitkä ja raskas. M ei vaan kestä tätä kesäsäätöä ja juhlapäiviä ja systeemejä. Mä en kestä sitä lasta mikä tosta tytöstä kuoriutuu kun se ei kestä ja käyttäytyy sen mukaisesti. Koulu alkaa 4.9. sinne on pitkä aika. Ihan liian pitkä aika.

Iloisena yllätyksenä saadaan meille kuitenkin kesä ”au pair” L:n veli, M:n kummisetä A tulee meille lomalle ja auttelemaan. Itsekkäästi olen helpottunut apukäsistä tähän tilanteeseen jossa en pääse yläkertaan hengästymättä ja toisaalta kun juoksen lääkärissä ja verikokeissa monta kertaa viikossa on ihanaa jos joku voi sen aikaa valvoa tätä joukkuetta vaikka autossa,  ja onhan meillä lääkäreiden, evaluaatioiden ja terapioiden väleissä aikaa shoppailla, katsella nähtävyyksiä ja hengailla nauttien kesästäkin. Muutenkin yllätysvieraat on aina meille tervetulleita ja ihanaa vaihtelua mun arkeen.

Ajattelin uskaltautua liikenteeseen ekaa kertaa sitten torstain... katsotaan pitkällekö kunto riittää ja jalat kantaa. Mun on vaan pakko päästä ulos tästä talosta... pakko, pakko, pakko!