Päivä 128 - ukkonen puhdistaa ilman

Uusi aamu, uusi päivä, uusi mahdollisuus... herätys vasta seitsemän pintaan, tosin se ei ollut sellainen miellyttävä hidas herätys vaan heräsin seuraavaan tapahtumaketjuun... Ukkonen jyrähti – luulin että joku kaatoi jotain vähän isompaa ja nopeasti kelaan mielessäni mitä kaikkea kaadettavissa olevaa meillä on – Koira haukkuu, O itkee ja M hyppää pystyyn pelästyneenä. Tuntia myöhemmin Koira on edelleen puolihysteerinen, mutta lapset katsoo Tuomas Veturia mekoissaan... M:lla Merida Braven mekko, K:lla M:n balettimekko ja O:lla M:n vaaleanpunainen kesämekko. Tunnelma on oikeastaan aika seesteisen miellyttävä ja eilinen epätoivo on onneksi taas poissa.

Viimeinen leiripäivä. Vielä illalla M:n kanssa sovittiin että tän viimeisen päivän voi jättää väliin jos tuntuu siltä, ja illalla siis tuntui siltä. Nyt aamulla M on kuitenkin iloisesti menossa leirilleen. Leiriltä suoraan terapiaan ja terapiasta jätskille. M on koko viikon halunnut mennä jätskille, tai siis siitä saakka kun näki sen PEC kuvan jossa oli jätski. Pientä kitkaa aiheutti se, että M:n sisäisistä odotuksista poiketen en ajatellut viedä joukkoa Ikeaan jäätelölle.

Mä luulen että A:lla on tylsää. Eihän tää mun elämä nyt niin kauheen mielenkiintoista ole. Ajelen paikasta – lue terapiasta – toiseen lasten kanssa ja aika usein odotellaan vaan autossa kun ei oikein pidemmällekään ehdi... siinä sivussa hoidan niitä samoja asioita puhelimitse tai sähköpostilla ja jossain välissä sutaisen kahvit jonkun ystävän kanssa lasten leikkiessä. Mä ymmärrän itsekin, että mun elämä on aika epäseksikästä mutta en mä luvannut mitään muuta kuin meidän tavallista arkea.