Päivä 134 - syksyllä 27.5

Alkuun kiitetään niitä ihania ystäviä, jotka tänään ilmestyivät viemään lapset puistoon, Koiran lenkille ja käskivät mut unille – olipahan makeat päikkärit ja nyt jätkät on puolestaan unilla, M esittää Sky VBS:ää ja mulla rauha. Kiitos rakkaat!

Meillä siis tanssitaan pöydillä!

Tänä aamuna klinikalle ajaessani mietin miten jouluna en vielä ollut kuullutkaan sellaisesta kuin lasten kuntoutuskeskus. Tai siis kyllähän mä tiesin että on lapsia jotka käy puheterapiassa tai fysioterapiassa, toimintaterapia olikin sitten jo vieraampi käsite, saati ABA tai sosiaalisen toiminnan ryhmä tai... nyt sellainen kuntoutuskeskus on jo melkein meidän toinen koti. Aamulla klinikalle hakemaan M:aa toimintaterapiasta, iltapäivällä takaisin O:n puheterapiaan... mä ajan sinne klinikalle tällä hetkellä viidesti viikossa, jatkossa kertoja tulee olemaan kuusi tai seitsemän, jopa kahdeksan... Illalla laskettiin L:n kanssa yhdessä M:n syksyn tunteja; 22,5 koulussa + 1 puheterapia + 2 toimintaterapiaa + 1 sosiaalisen toiminnan ryhmä + 1 psykologi = 27,5 tuntia terapiaa viikossa... näin ollen ABA pistettiin toistaiseksi hyllylle koulun alkaessa.  Tavoitteena on saada O:lle kolme terapiakertaa viikolle ja koulupiiristä pitäis kysyä missä vaiheessa ne haluaa evaluoida meidän pojat, josko nekin menis koulupiirin omaan kouluun syksyllä 2013.

Ihminen on mukautuvaista sorttia ja niinpä tämä ei enää pyörrytä yhtään vaan tuntuu ihan normaalilta touhulta, ihana samalla tapaa kuin ne kuvasarjat ovenpielissä ja ajastimet siellä sun täällä. Tai se, että meillä tienaa pisteitä tikkariin olemalla raivoamatta autossa, jos ei lyö ketään, pesemällä hiukset tai pukemalla päälle.