keskiviikkona, heinäkuuta 25, 2012

Päivä 133 - mr murphy was here


Ostetaan Time Management kurssi... Mä oon aina kuvitellut että mä haldaan tämän puolen elämästä, mutta tämä päivä osoitti asian olevan toisella tolalla – vai oliko se taas se maailmankaikkeuden kaikkivaltias joka partaansa hivellen totes aamulla, että: ”Katsotaanpas miten muija selviää tästä...”

Herään keskiviikkoaamuun hetkeä ennen kellon soittoa, nappaan puhelimen yöpöydältä ja selaan sähköpostit... Message from Gina; “I am still planning on being at your house at 9:30am?” – CRAP! Mä oon sopinut kaks playdeittiä samalle aamulle… no ei haittaa, ABA tiimi tykkää vaan kun on kaksi lasta M:n lisäksi… M valmiiksi ja L:n autoon, toimintaterapiaa varten. Itse hyppään suihkuun, puen pojat, herätän A:n ja hyppään autoon. Heinäkuinen liikenne on tietenkin just tänään tukkoista ja naputtelen puolihermostuneena ohjauspyörää jonottaessani freewaylle – olis pitänyt ottaa pojat kyytiin, niin olisin saanut ajaa joukkoliikenne kaistaa.

Lopulta klinikalla, kaksi minuuttia etuajassa. Hetken mielijohteesta marssin tikille ja pyydän mukaan sitä kaavaketta joka pitää kuitenkin täyttää ennen O:n huomista evaluaatiota ja jotta mun ei tartte olla klinikalla varttia ennen voin täyttää sen kotona ja olla huolehtimatta asiasta. Respa kaivaa laatikosta kaavakkeen, ojentaa sen mulle ja kauniisti hymyillen ilmoittaa että; ”Se evaluaatiohan on siis tänään klo11” – ”Ei, se on huomenna klo11” – ”Ei, kyllä se on tänään, arvioiva terapeutti ei ole täällä huomenna. Jos haluat peruuttaa, on seuraava vapaa aika syyskuun lopussa.” Mielessä kiitää mahdolliset ja mahdottomat skenaariot... ABA tiimi tulee meille klo 9:30, playdeitit ennen kymmentä, mun pitää olla autossa O:n kanssa viimeistään 10:30 ollakseni klinikalla klo11. ABA tiimi ei voi olla vastuussa lapsista, voiko M:n deittien vanhemmat olla paikalla kunnes tuun takaisin? Onko se ok ABA tiimille? ”Haluatko peruuttaa?” – ”En, kyllä mä jotenkin tän säädän...” – ”Olen pahoillani sekaannuksesta!” – ”Ei se mitään... on näistä ennenkin selvitty” M:n toimintaterapia sessio on myöhässä... sen pitäis loppua kymmentä vaille ja tässä vaiheessa kello on jo viittä yli. Kohta meillä on talo täynnä ihmisiä ja frouva ja M puuttuu... Haen M:n siis jumppasalista.

Taas ehditään kotiin. ABA terapeutti on myöhässä ja mä jo lähden mielessäni arpomaan, että oliko tää viikko peruutettu... Patti tulee paikalle samaan aikaan Ginan kanssa. Mä täyttelen keittiössä sitä kaavaketta, selitän sekä Pattille että Ginalle tilannetta ja varmistan että mun säätö sopii kaikille osapuolille. Täytän edelleen kaavaketta ja samalla valmistan lapsille lounasta vilkuillen kelloon... Mun pitää olla autossa kymmenen minuutin päästä ja Stef puuttuu edelleen. Lopulta isken O:n autoon ja Gina lupautuu huolehtimaan myös Stefistä – ventovieraasta ihmisestä. Kurvatessani talon ympäri parkkeeraa Stef meidän eteen, pysäytän auton, avaan ikkunan ja nopeasti selostan tilanteen... kaahaan kahdella pyörällä klinikalle.

Evaluaatio menee odotetusti. Hienomotoriikka ikätasoista, puhe jäljessä – Käykö puheterapiassa? Joo. Hyvä,  karkeamotoriikka huonoa – rajatapaus. Sosiaalisesti aikuisen kanssa ikätasoinen, muiden lasten kanssa huomattavasti jäljessä – Onko ASD diagnoosia? Ei. Onko tutkittu? Joo. Suosittelen seuraamaan. Olen samaa mieltä. Välttää käytännössä kaikkia aistejaan, no näkö ja kuulo ihan ok... ei keinu, ei liu, ei kiipeä, ei pyöri, ei koske hiekkaan, riisiin, maaliin, papuihin – sanoo Yuck! Ei suostu pallomereen, ei suostu trampoliinille, ei suostu jumppapallolle. Terapeutti hämmästelee miten erilaisia pojat ovat keskenään – viime viikolla Rhonda evaluoi K:n – niin erilaisia ettei ole kovin usein tavannut samassa perheessä näin erilaisia lapsia. Loppuyhteenvedossa sanoo että tulee suosittamaan terapiaa. Sanoo myös että ei suositellut K:lle vielä terapiaa kun keinot on kaksvuotiaille yliaktiivisille aika vähissä... aloitetaan terapia K:lle vasta keväällä ja siihen saakka hän on koonnut meille kotiohjelman.

Juostaan autolle ja kaahaan kahdella pyörällä takaisin. Stef ajaa vastaan ja soitan Stefille, sovitaan uusi deitti perjantaille – olen pahoillani. Ehdin takaisin kotiin viisi minuuttia ennen Pattin lähtöä. ABA on mennyt hyvin ja M on saanut hyvää harjoitusta. M on olkkarissa ja Ginan lapset K:n kanssa yläkerrassa. M tekee jonoa paperinukeista ja Polly Pocketeista ja Duploista.

Kello on 12:30 ja mä olen puhki. Note to self – ole tarkempi päivämäärien kanssa.



7 kommenttia:

  1. Huh mikä aamu! Voit täyttää vaikka mitä työhakemuksia pelkästään tuolla kokemuksella.

    Miten teillä on puheterapia lähtenyt käyntiin, O:llako se oli? Meillä oli evaluoinnit ja viivästymä oli n. 6-12 kk, sen perusteella tehtiin terapiasuunnitelmat molemmille ja nyt ollaan sitä kokeiltu pari kertaa. Tosi kiva että sekä evaluointi että terapia tapahtui kotona. Tosi hyvin terapeutti onnistuu saamaan poikien huomion ja he jopa toistelevat sanoja, mitä he eivät koskaan tee mun kanssa :( (eivät siis käytä yhtään suomea, vaikka ollaan monen monta kuukautta toisteltu tosi selkeitä juttuja). Mutta eihän tähän ole olemassa mitään kikkaskonstia. Jonkun verran A:lta puuttuu huomiointi-kykyä, ja esim. muskarissa olen usein ainoa äiti jonka lapset piittavat hölynpöylyä mistään musisoinnista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. O:n puheterapia on lähtenyt käyntiin ihan mukavasti. Tykkään O:n terapeutista ja mehän käydään terapiassa klinikalla ihan mun omasta valinnasta kun halusin mieluummin keskittää kaiken samaan paikkaan. O toistaa sanoja sekä mun että terapeutin perässä hyvinkin mukavasti, mutta itsenäinen puheen tuottaminen tuntuu puuttuvan kokonaan. Lauseen rakentaminen edes kahdesta sanasta ei kuitenkaan onnistu edes papukaijamenetelmällä. Suomeahan poika ei taida edes ymmärtää huolimatta siitä että sitä on meillä vaikeaa välttää eli tavallaan aika samanlainen tilanne kuin teillä. Viivästymä on meillä sen samat 6-12kk.

      Muskari kokemuksista sen verran, että M seisoi aikanaan pianon takana tai jossakin nurkassa ja toisti kotiin tultuaan koko systeemin täydellisesti. K keskittyi juoksemaan ympyrää ja O istui sylissä tekemättä mitään... selkeästi M ja K kuitenkin saivat eniten irti siitä muskariajasta ja M kävikin muskaria useamman vuoden. Itsekin muskaria opettavana sanoisin siis, että enemmän kuin ne tapahtumat siellä muskarissa painaa vaa'assa se mitä tapahtuu kotona - painuuko ne muskarijutut kuitenkin mieleen?

      Poista
    2. Ei oikein painu mieleen :( Vauvasta saakka ollaan toki leikitty körö-körö kirkkoon ja laulettu tuutu-lauluja, ja automatkoilla pojat rauhoittuvat lastenmusiikkiin, mutta mitään kummempaa innostusta eivät näytä tai toista sanoja. Toivottavasti jotain painuu mieleen, mutta olisin kyllä jo kauan sitten heittänyt kirveen kaivoon jos tämä ei olisi samalla suomi-kielikylpyä.

      Meillä molemmat tuntuvat ymmärtävän suomea, mutta eivät toista mitään sanoja. V:llä pikkuhiljaa alkaa olemaan enemmän englanninkielisiä sanoja ja toisinaan rakentaa uusia lauseita (enimmäkseen käytössä "What's that?) A:lla ei ole itsenäistä puheentuotantoa, ellei lasketa effekti-ääntelyä. FB:ssä katselin videon poikien vähän nuoremmasta pikkuserkusta joka iloisena lauloi ABC-laulua. Meidän poitsut ovat neanderthaleja siihen verrattuna ;) Ei pitäisi verrata, isoäidit pitävät siitä huolen.

      Mutta joo, mielenkiintoisia olisi kuulla mistä teillä terapia koostuu, vaikka se nyt menee vähän autisimi-aiheen ulkopuolelle.

      Poista
  2. Huh! Melkomoista vauhtia teidän arki. Ihan meinasi hiki tulla lukiessa. Olet kyllä ihmeellinen selviytyjä! Tsemppiä ja toivottavasti myös levon hetkiä tahtoopi toivotella tämä blogisi lukija!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kaikki päivät ei ole ihan tällaisia! :)

      Poista
  3. Tähän se aaltoja tekevä hymiö S-U-P-E-R-M-U-T-S-I tähän toinen!

    Ihan käsittämättömän hienoa selviytymiskykyä ja komppaan Melinaa, ottaisin sut koska tahansa duuniin :)

    Mutta mutta mutta: MUISTA MURU LEVÄTÄ! Sä et ole vielä terve ja moni tervekään ei pystyisi suoriutumaan moisesta uurastuksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidetään sanna mielessä ;) Täällä kotiäitien kotivuosien "työkokemusta" ihan oikeasti arvostetaan. Lepään, lepään, lepään... viimeksi tänään :)

      Poista

Rakastan kommentteja, kysymyksiä ja kaikenlaisia näkemyksiä... feel free!