Huomenna alkaa
M:n eka kesäleiri, mua hirvittää ja niin taitaa hirvittää sitäkin. L on sen
luvannut hoitaa puheterapiasta leirille ja leiriltä takaisin kotiin A sedän
huomiin. Mä yritän muistaa täyttää kaikki lomakkeet ja pakata kaiken
tarvittavan ja saada L muistamaan mitä kaikkea sen pitää muistaa siellä
leirillä niille kertoa. Mm. se että M on autisti ja että se pelkää yleisiä
vessoja ja palohälytyksiä ja...
Mun aamu kuluu
K:n kanssa toimintaterapian arviossa ja taas eilisen perusteella voin vaan
todeta että sille on kyllä käyttöä. Tolla pojalla kun ei oikeasti ole
minkäänlaista itsesäätelykykyä, se ei osaa edes ujostella nyt kun siltä on se
kehitystasoinen vierastaminen haihtunut vaan jätkä juoksee sisään juhliin ja
halaa tuiki tuntemattomia ihmisiä ja kiipeää sylistä toiseen. Tosi
suloiseltahan se vaikuttaa kaikista mummoista ja vaareista ja muista
vanhemmista, mutta mua se kyllä vähän hirvittää. Tää sama lapsi kun oikeesti
lähtis ihan kenen tahan sa mukaan tai jopa yksin ja vilkuttaa vaan iloisesti et
”bye, bye, mamma”. Se ei tunnu tarvitsevan unta vaan herää aamuyöstä ja jaksaa
painaa koko päivän kunnes melatoniinin avulla nukahtaa taas muutamaksi tunniksi...
Se ei ole koskaan paikallaan, ei edes sylissä, ei telkkua katsoessaan, ei
koskaan – ikiliikkuja.
O nukkuu
yläkerrassa kun K on sen repinyt pystyyn ennen kukonlaulua nyt kun ne jakaa
huoneen A:n ollessa täällä. O tarvitsee unta ja rauhaa ja se on puhdasta
kiukkua paketissa kun ei saa tarpeeksi unta ja kun O kiukuttelee, sitä ei kestä
kukaan. Noin muutenhan se on lapsi joka on tyytyväinen, kunhan se saa ruokaa ja
unta ja oman rauhan.
Nyt on kuitenkin
vasta sunnuntai ja me ollaan tässä istuttu rauhassa aamiaisella aikuisten
kesken kun lapset ehti jo syödä ennen miesten heräämistä ja yksi lapsista
nukahtaakin. M ja K tappelee kotoisasti olkkarissa ja... elämä on hyvää ja
kaunista.
Jaksamista! Muista levätä! J
VastaaPoistaTsemppiä pienelle leiriläiselle <3 Ja lepoa sulle!!
VastaaPoista