Päivä 116 - parhautta

Sunnuntai on aina sunnuntai oli tilanne mikä tahansa ja sunnuntai aamu edellen viikon paras... L katsoo yläkerrassa, pojat katsoo piirrettyään alhaalla ja M laittaa junia jonoon omassa yksinäisyydessään. Koira pyörii jaloissa ja parkkeeraa lopulta omalle paikalleen - syliin, ”Kaikki paitsi Mårtenson” soi taustalla, mulla on kahvi ja tietokone – parhautta. Mitä siitä jos ylösnoustessa hengästyttää tai jos M on sulkeutunut omaan maailmaansa... just nyt kaikki on ihanaa kaikesta huolimatta tai ehkä just siksi. Mä olen edelleen hiljaisen kiitollinen siitä ettei käynyt toisin. Mä olen kiitollinen siitä että mun keuhkot toimii ilman lisähappea vaikka vähän rohistenkin eikä mun tartte surffailla täällä happipullon ja viiksien kanssa. Mä olen kiitollinen siitä että vaikka tää toipumisaika onkin pidempi kuin flunssassa tai vatsataudissa on edessä silti terveys eikä joku muu... Kiitos!

Syli Koira

Ulkona on kuuma, vaikka kello ei ole vielä yhdeksääkään ja ikkunan ulkopuolella heinät heiluu kevyessä kesätuulessa. Sisällä hurisee ilmastointi. Katson kuinka pieni hämähäkki kutoo verkkoaan kahden heinän välille. Suomi on kesälomalla, huomaan sen kommenttikadosta... kaikki nauttii kesästä, lämmöstä ja sateista. Yksi järven rannalla, toinen meren rannalla, kolmas saaressa tai ihan vaan metsän keskellä. Joku matkustaa. Loma, mikä ihana sana, toivottavasti kaikki nauttivat ja lomat on onnistuneita!

Iltaisin kun kaikki nukkuvat L maalaa keittiön tuoleja valkoisesta harmaaksi ja tekee siinä sivussa vähän töitä. Niistä tulee hienot... sävy on sellainen harmaan ja roosan sekoitus – punertava harmaa.