Aamulla siis
sosiaalisten taitojen ryhmä josta poikien kummitäti Kate haki M:n ja toi meille
ja tuli samalla leikkimään omien lastensa kanssa. Katseltiin ja ihasteltiin
kanasia, laitoin lounasta ja M söi kuuden munan valkuaiset – ai nälkä vai? – ja
isot paineli yläkertaan ”leikkimään”. Naisten kesken hölistään ja vaihdellaan
tuoreimmat kasvatus, resepti ja siivousvinkit (no, reseptin kyllä oikeesti
annoin). Eipä aikaakaan kun yläkerrasta kuuluu armoton karjunta... M seisoo
loftissa nyyhkyttäen ”I need to play alone.” Voi mikä urpo mutsi M paralla
onkaan, olis pitänyt antaa sille se oma hetki silloin heti kun tulivat ja olis
varmasti jaksanut pidempään... Hienoa oli se, että M sai sen sanottua eikä vaan
saanut jotain primäärireaktiota, mä oon ihan tolkuttoman ylpeä sen
edistymisestä.
K viettää omassa
huoneessaan ”hiljaista hetkeä” ja O ja M leikkii Duploilla – M omassa nurkassaan
ja O omassaan... mä päivitän meidän seinäkalenteria ja täyttelen klinikalle
lippusia ja lappusia syksyn aikatauluja koskien. Syksyn ryhmät alkaa samaan
aikaan kuin koulu ja suurimman osan lapsista aikataulut muuttuu sen myötä –
myös M:n. Ryhmät ja terapiat pitää saada ympättyä koulutuntien ulkopuolelle,
meidän maailmassa se tarkoittaa käytännössä maanantaiaamua ja keskiviikkoa.
Piirtelen siis kaavakkeisiin ykkosiä, kakkosia ja nollia... 0-tämä aika ei sovi
1-tämän ajan haluaisimme ja 2-tämä aika ei ole toiveaika, mutta mahdollinen.
K tulee
alakertaan ja ryhmädynamiikka muuttuu hetkessä – rauha muuttuu yleiseksi
sekasorroksi ja riitelyksi. Sama ilmiö käy jos M poistetaan kuviosta – tilanne rauhoittuu
ja kun M palaa kaaos palaa... Kummitäti T ihmetteli asiaa tänä aamuna ja kysyi
onko meillä aina näin mukavaa ja rauhallista jos M ei ole kotona –
valitettavasti on. Samoin meillä on mukavaa ja rauhallista jos K puuttuu
tilanteesta. K:n ja M:n vuorovaikutus ei kuitenkaan suoranaisesti ole se
ongelma vaan kaksikko tulee oikein hyvin toimeen keskenään – liiankin hyvin...
hulivili ja hulivili.
Huomenna mennään
taas lastensairaalaan tapaamaan Noaa... toimintaterapia-ABA-Noa tämä on suora
ukkosvaroitus meidän perheessä – huomenna illalla tapellaan, huudetaan,
raivotaan ja taistellaan.
Miten se vanha sananlasku menikään että kahden kauppa on kolmannen korvapuusti. Eikö se lapsuudessakin mennyt niin, että kolmistaan tuli aina jotain riitaa ja kaksin leikit sujui hyvin? Mutta joo, tuttu tunne on kyllä.
VastaaPoista