Päivä 38

Mä oon tänään ollut koulussa! Seitsemän tunnin HIV koulutus joka oli varattu ja maksettu jo aikaa sitten, joten en halunnut olla menemättäkään. Ennakkoasenne oli heikohko kun en kerta kaikkiaan ymmärtänyt miten HIV:stä voi puhua seitsemän tuntia terveydenhuollon näkökulmasta, mutta koulutus oli kieltämättä tosi mielenkiintoinen  ja - huolimatta siitä että olen useampaan kertaan ollut koulutuksessa jonka aiheena on ollut veren välityksellä tarttuvat taudit (HIV, hepatiitit jne.) – opin valtavasti uutta. Huikeana lisäbonuksena oli saada olla kokonaista seitsemän tuntia ILMAN autismia, ihanaa!

L sen sijaan oli saanut osansa niin K:n hampaista O:n selässä ja käsivarressa kuin M:n joka lauantaisesta väsykiukusta ja loputtomista vaatimuksista ja keskeytyksistä ja naapurin palohälyttimestä ja sen aiheuttamasta reaktiosta ja... kaikesta mitä mun päiviin kuuluu, etenkin silloin jos rutiineista poiketaan ja L:hän ei tunnetusti tykkää rutiineista.

Kun kurvasin pihaan, juoksi minua vastaan kaksi onnellista lasta – kolmas oli arestissa sisällä. Me tehtiin pihahommia ja puhallettiin saippuakuplia - M rakastaa saippuakuplia - nautittiin keväästä ja lämmöstä. M ja O kasteli mun mustikkapensaita ja raparperejä ja järjesti teekutsut M:n johdolla pihalla. L korkkasi oluen ja rentoutui yksinäisyydessä.

Renaaminen alkoi vasta sisällä ja huipentui siihen että länttäsin kiukkuavan ja väsyneen lapsen kouraan kolme melatoniinipilleriä. M kun ei kertakaikkiaan pysty rauhoittumaan jos pääsee ylikierroksille ja siinä ei kotikutoiset painepeitot paljoa enää painaneet. Siihen itkuun ja ahdistukseen kun kulminoitui kaikki päivän epävarmuus, minun poissaoloni ja edeltävän kouluviikon väsymys. Näihin iltarenauksiin on pakko saada joku järki, mieluummin ennemmin kuin myöhemmin... saa nähdä kuinka pitä jono sinne unitutkimuksiin on ja mitä meidän huippupsykologilla on ehdotuksena maanantaina.