Päivä 45

Taas takana rikkonainen yö... olishan se pitänyt arvata jo etukäteen kun M:n eilinen oli kuitenkin taas täynnä ahdistusta ja pelkoja... "Mikä toi ääni on? – Se on kaupan uunin ajastin – Miksi se pitää noin pelottavaa ääntä? Mikä toi ääni on? – Se on mamman auton turbo – Miksi sen pitää viheltää niin kovaa? – No se on vähän niin kuin junan pilli – Ai! Mikä toi ääni on? Onko se tulipalo? – ei ole tulipalo, se on..." Illalla M sai tulla pihalle hetkeksi sytyttämään grilliä, halusi kuitenkin mieluummin nukkumaan, mun veikkaus on että sitä pelotti se grilli ja tuli. Näinpä meillä taas herättiin... klo 22.30 M siirtyy meidän sänkyyn ja L rahtaa peittonsa M:n sänkyyn. Seuraava herätys puoliltaöin, sitten 01.20, 04.15 ja aamu koittaa 05.40...

L on kipeenä. Meidän piti mennä tänään kylään, mutta ei nyt sit päästäkään... salaa oon ehkä ihan tyytyväinenkin. Illaksi saatiin yllätyskutsu vappubileisiin, menen yksin. Olisin mennyt yksin siis ilman L:n sairastumistakin, koska yhdessä heti tuumattiin että hinta siitä että M:n antaa valvoa ja kemuilla on liian kova ja levittäytyy koko seuraavan viikon ylle... Kiukkua, pelkoja, ahdistusta... kumpikaan meistä ei ole valmis maksamaan sitä hintaa... meillä juhlitaan nykyään erikseen jos ei ole lastenvahtia. Muiden perheiden lapset tulee mukaan ja taas kerran me ollaan ylihuolehtivia ja vähän kummallisia ystävien ja tuttavien mielestä.

M on väsynyt ja hankala, kiusaa poikia ja kiukuttelee. "Mun jalat ei toimi, niissä on jarrut jumissa, mun kädet ei toimi, ne on rikki..."

Seuraavaksi suomikouluun, L jää sairaana kotiin hoitamaan lapsia, kerrankin näin päin.