Päivä 47 - Vappu

L on edelleen kipeänä ja näin maanantaisin se helpottaa mun elämää huomattavasti... Voin jättää pojat kotiin kun ajan M:n kouluun, käydä rauhassa kaupassa ja iltapäivällä päästään sujuvasti lähtemään M:n kanssa lastensairaalalle. Ilo on toinen aikuinen apuna arjessa.

Meidän öistä en kyllä ota selvää ja ehkä pitäis lakata yrittämästä. Viime yö oli taas surkea... oliko se siksi että meillä oli lastenhoitaja eilen? Toisaalta M tykkää G:stä ja odotti oikein tätä ja omalla jäykän kömpelöllä tavallaan jopa halasi G:tä. Vai oliko se vaan sattumaa, kuka tietää... 23, 01, 03, 05... ja väleissä veuhkattiin ja puhuttiin unissa. Kun M ei nuku en minäkään nuku ja kun minä en nuku olen äkäinen, kärttyisä, tylsä ja muriseva... en siis mikään äiti aurinkoinen.

Facebook on täynnä iloisia vappuviestejä ja minä muistelen kaiholla niitä aitoja suomalaisia vappujuhlia, sitä kuplivaa tunnelmaa ja suloista kaaosta, silliä ja perunaa, nakkeja ja perunasalaattia, voileipäkakkua, tippaleipiä, simaa... ullanlinnanmäkeä, vappumatineaa, vappulounaita ja kaikkea hauskaa... Täällä ei ole vappua, tai siis on mutta ei sitä juhlita. Lehdessä oli vaan varoitus mahdollisista toukokuun 1. päivän terrori-iskuista, FBI:n mukaan meillä on täällä menossa jotain hämärää aktiviteettia... No tuskin täällä armaassa suburbiassa kuitenkaan. Meidän vappuaatto oli kahvit ja skumpat suominaisten kanssa ja kiitos M:n aikaisten aamujen munkit oli paistettu jo aamukahdeksaan mennessä. Muutoin vappuaatto jatkuu tunnelmallisesti M:n koulun, mun silmälääkärin ja M:n psykologin merkeissä, että kippis vaan!