Päivä 37

Jotain meidän arjen hektisyydestä on omiaan kertomaan kaksi asiaa. Ensinnäkin se, että eilen aamulla liikenteeseen lähtiessämme – lähdimme siis koko perhe aamulla yhtäaikaa, tosin kahdella eri autolla – kukaan ei muistanut että koira oli edelleen ulkona ja niinpä käytin tovin aamustani koulukeikan jälkeen metsästäen pientä valkeaa Parsoniamme joka oli onnellisen onnettomasti unohdettu yksinään ulos. Toiseksi se, etten MUISTANUT kirjoittaa tästä kömmähdyksestä eilisen kohdalle. Tästä puuttuu vielä se, että oikeasti hukkaan lapseni tai itseni. Meidän H kun kuitenkin on minun lapseni siinä missä muutkin.

Räsymattopainepeittokokeilu vol. 1: M nukahti illalla mutinoitta alle kymmenessä minuutissa, oho! Oli toki väsynytkin eli katsotaan nyt oliko se a)painepeittoa b)väsymystä c) uutuudenviehätystä vai d) yhdistelmä kaikista edellämainituista. Yöunen laatuun se ei kyllä varsinaisesti auttanut vaan iltayhdestätoista eteenpäin mulla oli taas sylissä pieni tyttö josta piti pitää lujasti kiinni. Hyvältä se kuitenkin taitaa tuntua, se peitto siis, koska aamulla M halusi katsoa peittonsa alla telkkua.

Meillä on tänään M:n nelivuotislääkäri ja mua jännittää ennen kaikkea se, että saanko mä tästä tapaamisesta sen mitä odotan vai onko se sellainen ”Hyvää päivää kirvesvartta, lastensairaala vastaa teistä”-keikka. Mä niin toivon että saadaan sieltä tukea ja kannustusta ja jotain näkemystä näihin meidän öihin.

Mitä enemmän perehdyn siihen SNAPSiin johon M:n toivon pääsevän, sitä innostuneempi olen ja sitä isommin toivon, että M siihen ohjelmaan pääsee. Koska ohjelma on koulupiirin alainen ja kustannetaan verovaroin on mahdoillista, että M on liian toiminnallinen (onko tämä edes sana – siis high functioning) päästäkseen mukaan näin ihanaan ohjelmaan. SNAPS tarjoaisi verovaroin meille oikeastaan kaiken sen mitä me ollaan yksityisesti hakemassa, poissulkien sen ABA:n ja puheterapian puheteknisen puolen. Voi, pitäkää kaikki peukut pystyssä että M on tarpeeksi erityinen. Taas me odotetaan ja toivotaan ja odotetaan ja toivotaan...