Päivä 41 - listaa

• ABA evaluaatio
• M kouluun
• Käy toisessa koulussa ilmottamassa että torstaina on M:n viimeinen päivä 
• Peruuta koulukyyti koulusta toiseen          
• Varaa aika unitutkimuksiin
• Soita sairaalaan ja ilmoittaudu koulutukseen
• Kysy psykologilta lääkityksestä
• Lähetä sähköpostia toiselle kouluttajalle toisesta koulutuksesta
• Tutustu ”How does my engine run ohjelmaan”, tilaa materiaalit jos ei kovin kallista
• Laita toiselle psykologille sähköpostia
• Soita yliopistosairaalaan ja kysy kesäleireistä ja stipendeistä
• Laita sähköpostia meille osoitetulle perhekoordinaattorille
• Päivitä M: seinäkalenteri
• Tee uudet PECsit viikko-ohjelmaan
• Siirrä lapsiportti ylhäältä alas
• Järjestä M:n kouluu juhlat torstaiksi
• Hanki materiaalit painepeittoon
• Ompele painepeitto
• Pese pyykit
• Laita ruokaa
• Ole äiti
• Ole vaimo
• Ole ystävä
• Älä uuvu
• Älä unohda mitään
• Älä tule hulluksi
• Itke vähän, kyllä se tästä 
• Hymyile 

ABA evaluaatio oli mun riemuvoitto siinä missä se eilinen psykologi meni yhdellä tapaa penkin alle. Väsynyt M ei halunnut antaa mun puhua ABA koordinaattorin kanssa vaan häiritsi, kiukutteli ja raivosi... esitteli siis sen pieän puolensa hyvin auliisti tälle ventovieraalle ihmiselle. Ilman varsinaista testausta koordinaattori totesi saaneensa riittävästi materiaalia toimintasuunnitelmaa ja raporttia varten. Raportti lähtee L:n työnantajalle ja vakuutusyhtiöön ja heidän hyväksyttyä sen voidaan kuntoutus aloittaa. Koordinaattori oli sitä mieltä että M hyötyy eniten kotona tehdystä kuntoutuksesta jossa meidän perhe toimii sosiaalisena ryhmänä... tämän kerroin puhelimessa L:lle, sitä en uskaltanut kertoa että me maksetaan teraputin matkakulut. Leikin etten ole asiasta tietoinen. ABA koordinaattori suositteli harkitsemaan lääkitystä M:n ahdistuneisuuteen ja pelkotiloihin – ajatus lääkityksestä pelottaa mua, täytyy keskustella L:n kanssa.

M on kummallinen paketti. Toisaalta niin valtavan toimintakykyinen ja sitten tietyissä tilanteissa ja/tai olosuhteissa ei ollenkaan... Miten jonkun on mahdollista suoriutua elämässä niin epätasaisesti. Välillä tuntuu että asiat onnistuu vain silloin kun M haluaa ja aika usein se ei halua.

Tiputin M:n kouluun ja ajoin suoraan siihen toiseen kouluun. Puhuin M:n opettajien ja koulun rehtorin kanssa – itkettiin yhdessä. Sovittiin että M saa pitää oppilaspaikkansa syksyyn kaiken varalta. Miten surullista onkaan ottaa oma lapsensa pois siitä tavallisesta koulusta, melkein ylivoimaista. Ylihuomenna on M:n viimeinen koulupäivä ja mä järkkään juhlat.

Viime yönnä ei taas nukuttu... nukahtaminen kesti ja oli yhtä tappelua ja kun M lopulta nukahti oli uni levotonta ja M heräsi tunnin välein kunnes joskus yhden ja kahden välissä luovutin ja otin tytön kainaloon. Selkeästi etenkin henkinen uupumus vaikuttaa voimakkaasti uneen, eikä mikään ihme.

Stressi synnyttää ruuhkaa ja jonoja

 Aina välillä mietin että hankkisin itsellenikin taas terapeutin – ainakin muutamaksi kerraksi – ja sit hylkään taas ajatuksen. Kyllä mä pärjään, jaksan, pystyn ja kykenen. Silti haluaisin puhua, mutten tiedä mitä ja kelle. Viimeksi kävin juttelemassa T:n kuolemasta, sen jälkeen kun pojat syntyi ja suru menetetystä lapsesta löi ylitse hyökyaallon lailla. Jaksaisko tänään kokeilla sitä vertaistukiryhmää...