Päivä 34 - koulun pihalla

Jos kaiken sen mikä vilahtelee mielessä silloin kun ajaa autoa sais tallennettua johonkin mulla varmasti olis tekstiä jo yhden kirjan edestä... hyvää vai huonoa, sitä en osaa sanoa mutta johonkin kummaan ne ajatukset ehtii karata ennen kuin ehtii takaisin koneen ääreen.

Musta on tullut yksinäinen. Tai siis enhän mä sillä tavalla perinteisesti katsottuna ole yksinäinen, kaikkea muuta, mutta jotenkin vaan tuntuu ettei halua vaivata ihmisiä näillä mun ajatuksilla ja ettei kukaan kuitenkaan ymmärtäis, tai siis kukaan sellainen jolla itsellään ei ole tätä erityisen erinomaista elämää. Se on se sama tunne kuin poikien kanssa, kaksosarkea ymmärtää vain toinen jolla itsellään on kaksoset ja erityisen tavallista arkea ymmärtää vain toinen joka elää sitä samaa arkea. Jätän siis sanomatta ja juttelen mukavia läheistenkin ystävien kanssa – te rakkaat lukijat olette poikkeus, teidän niskaan kaadan surutta kaiken.  Tuntui hyvältä tänään vaihtaa muutama sana M:n luokkatoverin äidin kanssa, sellaisen jonka omalla tyttärellä on ihan yhtälailla sen seitsemäntoista terapiaa ja jonka mielestä on ihan normaalia että M tulee bussilla kouluun silloinkin kun minä odottelen siellä koulun pihalla kuppikakkujen ja ilmapallojen kanssa, ja se ettei M edes katso minuun saati sitten tervehdi – minä nyt vaan en M:n maailmassa kuulunut siihen tilanteeseen. Tämän toisenkin äidin lapsi on autisti. Mä haluaisin tutustua näihin ihmisiin, mä haluaisin mutta en tiedä koska.

Huomenna on keskiviikko ja M:n ainoa ”vapaapäivä” viikolla eli ”vain” puheterapia aamusta ja sen jälkeen hammaslääkäri. Viikonloppuisin on perheaikaa, siis muillakin kuin meillä ja viikonloppuisin ei ole tapana leikkiä muiden kuin mahdollisesti perhetuttujen lasten kanssa tai ehkä käydä synttäreillä. Meillä on M:n kanssa siis vain se keskiviikko jona voidaan tutustua uusiin koulukavereihin  ja koska meillä on vain se keskiviikko niin silloin on myös hammaslääkäreitä, lääkäreitä ja playdatejä niiden vanhojen kavereitten kanssa. Seuraava ”vapaa” keskiviikko on toukokuun puolivälissä, kuukauden päästä. Todennäköisyys sille, että näillä muilla lapsilla on vapaata samaan aikaan ja samana keskiviikkona kuin M:lla on häviävän pieni. Olen siis törmäämässä siihen, että se erityisen tavallinen arki on aika yksinäistä.