Mä varmaan näytän
väsyneeltä ja jotenkin repaleiselta kun puheterapeuttikin aamulla sanoi, että
hänelle saa aina soittaa tai laittaa meiliä, silloinkin jos mua vaikka vaan
ahdistaa... ehkä joku soittaakin, mä oon vaan niin sulkeutunut persoona että
koko ehdotus tuntui lähinnä hullunkuriselta, että mä siis itkisin tätä
tilannetta puheterapeutille – mun maailmassa sitä varten on blogi, sitä lukevat
ystävät ja jos nyt oikein vaikeaksi menee niin terapeutti. Puheterapeutin
kanssa hoidetaan käytännönasioita ja M:ää, ei mun sielunelämää.
Mä käyn kahvilla
ja närästyslääkkeillä, kuinka paljon nexiumia saa syödä ennen kuin saa
yliannostuksen?
Olin eilen illalla
unohtanut laittaa M:lle päivän ohjelman lukujärjestystaululle ja aamulla
hämmentynyt lapsi kysyy multa etteikö me oikeesti tehdä tänään yhtään mitään?
Korjaamme asian yhdessä ja taululle tulee kuva
L:n autosta, puheterapiasta, mun autosta, kauppakeskuksesta, kahvista ja
kodista. Huolimatta koulujen kevätlomasta on kauppakeskuksessa hiljaista,
kaikki on kai ajatelleet että siellä on täys kaaos ja pysyvät poissa, hyvä
niin, saadaan leikkiä rauhassa. M on juna. M kiihdyttää ja jarruttaa, vaihtaa
raidetta ja pysähtyy välillä liikennevaloihin. Vaihteen oltua väärässä
asennossa hän joutuu peruuttamaan... mun mielestä on ihan normaalia, että M on juna,
muut sitä aina välillä vähän hämmästelevät. Hiljaisella äänellä M toistaa
repliikkejä Tuomas veturista. Kun M alkaa käymään ylikierroksilla kysyn kumman
vaihtoehdon hän valitsee – haluaako yrittää rauhoittua vai lähdetäänkö kotiin?
M haluaa kotiin - ”My train is out of steam”. Kunpa muistaisin useammin tarjota
sitä vaihtoehtoa tilanteessa jossa asiat alkaa luisua käsistä, kotiin olisi
pitänyt lähteä aiemmin perjantainakin.
My train is out of steam too.
Mä lähetän täältä virtuaalivirtaa. Ja hei sä viisastut päivä päivältä. Mutta jos koskaan ei kokeile ja epäonnistu, niin ei voi onnistuakaan. Jonain päivänä hypitte yhdessä onnistuneesti ja kaikki on kannattanut. Ihan niinkuin nytkin te ylipäänsä pystyitte lähtemään "junalla" kauppakeskukseen. Jos sä olisit aina ajatellut, että ethän sä voi lähteä laumasi kanssa, niin et olisi antanut lapsillesi mahdollisuutta näyttää että pystytte siihen. Nimim. ekalla kerralla oltiin tunti Ikeassa;)
VastaaPoistaMurut! Edelleenkin sanottava että toivo tekee tuota ihan samaa - on Tuomas, menee raiteita, sanoo lauseita ohjelmista:) eilen herra päätarkastajan täytyi ruokapöydässä komentaa tuomasta syömään, jolloin t hyppäsi alas tuolilta ja alkoi popsia pastaa koska Tuomas ei todellakaan istu jollain tuolilla.. Kattokaa muuten Martin tarinatallia, toivon toinen suosikki. Ja autot 1. Ihan kivaa että ajoittain on auto, eikä veturi mukana...
VastaaPoistaOot ajatuksissa, sinä sankariäiti! Pus!
Olen käynyt lukemassa blogiasi. Sinä olet kyllä vahva Äiti ihanille lapsillesi. Tsemppiä toivottelee Jonna P also known as DT ;)
VastaaPoista