Päivä 44 - SNAPS, crackle and pop

Tänään se tuli, puhelu SNAPS koordinaattorilta. Oli ollut evaluoimassa M:aa ja kertoi puhelimessa tulokset: ”Sosiaalinen kommunikaatio rajallista, kiinnostunut toisista lapsista mutta ei osaa ottaa kontaktia tai pyytää aikuiselta apua, kognitiiviset taidot ensinäkemältä kunnossa, samoin motoriikka, äänenkäyttö hallitsematonta (liian hiljainen puheääni), tuntui seuraavan opetusta tyydyttävästi”-  M  aloittaa ohjelmassa ensi viikolla ja nyt nämä tämän vuoden kuusi viimeistä viikkoa mennään pelkällä keskiviikkojen sosiaalisten taitojen ryhmällä ja syksyllä katsotaan onko tarvetta kolmipäiväiselle ohjelmalle. Olisi toki päässyt siihen kolmipäiväiseen ryhmäänkin heti, mutta kun päätettiin jatkaa siellä taviskoulussa niin tehdään nyt alkuun näin. Kerroin kuitenkin koordinaattorille että M:llä on vaikeuksia kirjainten, lukemisen ja kirjoittamisen hienomotoriikan kanssa, numerot sujuvat hyvin. Ihanaa, ihanaa ja mahtavaa, ja jossakin takaraivossa kuitenkin kuiskuttaa se ääni joka muistuttaa että kaikki eivät pääse ohjelmaan, vain ne joilla on todellinen tarve, ja meillä siis ilmeisesti se todellinen tarve ja riittävän erityinen lapsi. Jonkin osan musta on edelleen vaikeaa ymmärtää että M on ihan oikeasti erityislapsi ja M:n erityisyys on sillä tasolla että tarvítsee siis myös SNAPS:n kaltaista ohjelmaa.

Tunnin verran siirtelin puheterapiaa ja sovittuja lääkäreitä ja playdateja ja muuta pois meidän keskiviikoista – ainoalta ”vapaapäivältä”, M aloittaa SNAPSin ensi keskiviikkona. Uusi puheterapia aika on torstaisin aamukahdeksalta, sen jälkeen taviskoulua ja taviskoulun jälkeen erityiskoulu... täysi ohjelma kahdeksasta kolmeen. Siinä sivussa täyttelin kaavakkeita O:n loppuraporttia varten ja askartelin M:n kalenteriin uudet lukujärjestys PECSit keskiviikolle ja torstaille. Postissa tuli useampi kuori lastensairaalasta, useimmat autismiklinikalta ja niiden joukossa Sleep Clinicin unitutkimuksen paperit. TAAS neljä kaavaketta ja sokerina pohjalla kahden viikon unipäiväkirja. Toivotaan, toivotaan ettei päiväkirjaan ole tarvetta merkata sen kummempia ja hyvät unet jatkuu – sormet ristissä, onhan meillä jo viiden päivän ajalta voittopuolisesti niitä hyviä öitä. Kuntoutuskeskus Mosaic taas laittoi sähköpostitse kolme sivullista kysymyksiä M:n syömisestä ja syömättömyydesta ja mukana myös ruokapäiväkirja, ruokapäiväkirja kiinnostaa mua itseänikin, mutta silti en voi olla ajattelematta että mitäköhän seuraavaksi...

Erityistä lämpöä ja sulaa kultaa tämän äidin sydämeen tuli O:n sanoessa ruokapöydässä selkeästi ”All done” – ihan ensimmäistä kertaa, ja K:n iloisesti laulaessa ”Twinkle, twinkle, little star” mun kanssa... ihania hetkiä, ihania pieniä miehiä – ja NIIN taitavia!