Päivä 112 - Happy 4th!

Tänään – mä vältän aloittamasta mitään sanalla tänään paintsi just tänään – on meidän kolmas oikea itsenäisyyspäivä täällä. Syksyllä 2009 meistä tuli Yhdysvaltain kansalaisia. M:lla on molemmat kansalaisuudet, pojat on toistaiseksi vaan jenkkejä kun ei ole vielä löytynyt energiaa käydä läpi sitä vaadittua paperisotaa... todistuksia, leimoja, erikoispapereita, erityisen hienoja nimmareita, papereita Suomesta, papereita täältä ja vielä vähän lisää leimoja ja postia...

M kiukuttelee edelleen, se on ”heti, tässä, nyt!” moodissa ja vaatii asioita taukoamatta. Muistatteko vielä ”Lucky Luke ja riidankylväjä” Välillä tuntuu että se riidankylväjä asustelee meillä... missä ikinä M on, sieltä kuuluu kiukku, ellei M:n niin poikien.

Asukasyhdistys järjestää paraatin ja bileet ja illalla ilotulituksen. Sen lisäksi ettei musta ole nyt paraatiin kävelemään, ei kukaan täyspäinen altistais tuossa mielentilassa olevaa lasta väkijoukolle – mä myönnän että jos olisin kunnossa olisin saattanut saada kuningasajatuksen lähteä sinne paraatiin. Myös ne picnic bileet puitossa on aikalailla out of question samasta syystä – ihan liikaa ihan liian vieraita ihmisiä ja ne ilotulitukset... no, ne on kymmenen aikaan illalla ja meidän lapset nukkuu. Meillä ei tunneta tätä ”juhlapäivinä saa valvoa pidempään” käsitettä kun kukaan ei jaksa tai halua niittää siitä seuraavaa satoa ja toisaalta en tiedä miten fiksua olis muutenkaan viedä tulipalopelkoista M:aa katsomaan tulen ja räjähdysten sarjaa. Meidän juhlat on siis turvallisesti kotosalla. Grillaillaan ystävien kanssa, skoolataan ja nautitaan ihan vaan hissukseen. Mä parkkeeraan puutarhatuoliin ja muut saa hoitaa tarjoilun ja lasten vahtimisen.

Skål siis!

Meidän lippu