lauantaina, heinäkuuta 14, 2012

Päivä 122 - juhlia siellä täällä


Saldoa... Koira söi M:n kengät jonka seurauksena M oppi – toivottavasti – laittamaan kenkänsä kaappiin. Toisaalta Koira ei ole kymmenvuotisen elonsa aikana vielä koskaan aiemmin syönyt yksiäkään kenkiä, kerta se on ensimmäinenkin. O nukahti olkkarin lattialle ja illä välin K löysi tussin ja piirteli veljensä pärstän, jalat ja kädet täyteen – en osannut suuttua, nauroin. Illalla pojat kannettiin sänkyihin iloisina, unisina ja sokerista tahmeina. M sen sijaan meni sänkyyn niin sanotusti ”kicking and screaming”

Kivaa meillä kyllä oli... ensin lastenjuhlissa ja sen jälkeen bbq kemuissa. Kivaa oli myös M:lla, omalla tavallaan.

Se oli kyllä mukana menossa, ei ytimessä vaan vähän sivussa – tarkkailijana. Ei se muitten lasten kanssa puhunut ja kun viereisellä tuolilla istuva poika näytti siltä että saattais M:lle vaikka jotain sanoakin niin M pakeni välittömästi tuolin toiseen laitaan ja tuijotteli jonnekin kaukaisuuteen. Mä tiedän että sillä oli kivaa ja mä tiedän, että se on puhtaasti mun sisässä – suru. Suru siitä että mä näen sen olevan erilainen, mä näen ettei se osaa mennä sekaan ja ottaa kontaktia. Mä nään et se oli ihan pihalla ja suren sitä. Ei se itse sitä osaa surra, ei vielä ja ehkä ei koskaan. 


Mä itse pakenin keittiöön siinä vaiheessa kun yksi seurueen äideistä rupes selittämään kuinka kamalaa on nyt kun heille syntyy tää kolmas lapsi ja on joutunut palkkaamaan siivoojan ja lastenhoitajan ja kuinka väärin on kun sukulaiset asuu niiiiiiiiiiiiin kaukana (Californiassa) eikä sinne voi kolmen lapsen kanssa edes lentää, ja kuinka heillä tulee olemaan niiiiiin rankkaa kun vanhinkin on vasta kuusi... pakenin koska mulla oli jo molemmat nyrkit suussa siinä hymyillessäni, en halunnut sanoa: "et joo, mun vanhin täytti äskettäin neljä - se on autisti - ja sit meillä on noi kaksoset jotka täytti just kaks, joista toinen on ihan sekopää ja toinen kehityksessä viivästynyt. Mulla ei ole ollut lastenhoitajaa eikä siivoojaa - no, L siivoo - ja mun suku se vasta kaukana asuukin... niin ja oon mä sinne Caliin kolmen lapsen kanssa lentänyt eikä ollut keikka eikä mikään..." en halunnut sanoa kun näitä asioita ei vaan voi mitata, enhän mä voi tietää mitä se kantoi mukanaan ja ties vaikka sen mies olis vuorokauden ympäri töissä ja sillä itsellään vakava sairaus tai... silti just siinä hetkessä se tuntui epäoikeudenmukaiselta vuodatukselta enkä mä osannut olla aikuinen vaan katsoin parhaimmaksi poistua takavasemmalle.

Bbq juhlissa M:lla oli erilaista, aikuisten kemut ja muitten lapset jo isoja. Sinne se parkkeeras yläkerran lastenhuoneeseen laittamaan tavaroita jonoon. Välillä kävi pihalla hyppimässä trampoliinissa. Pojat keskittyi ulkona lajittelemaan jääpaloja ja syömään niitä. M yksin. Pojat parina. Mä siemailin mun valkkaria, juttelin ja nautin. 

1 kommentti:

  1. Kuulostaa kivalta, ihanaa kun on juhlia. Ja sä saat levätä. Ja joo, eikähän se ole parhainta jättää oma elämänsä aina välillä avaamatta, kun joku avautuu omastaan. Ja mä oon koittanut ajatella, että jos ei ole kivaa sanottavaa, niin koitan olla hiljaa (niin vaikeaa kuin se välillä onkin;)

    Voihan O-ressua, kun veikka intoutui. Mutta voin kuvitella kuinka hassulta hän näytti.

    Meillä kuuminta hottia on tatskat, joita neiti serkkujensa kanssa intoutui laittamaan toisilleen. No, eihän sitä kauhean vihainen voi olla, kun mun veljellä ja sen vaimolla on enemmänkin tatuointeja. Pojat sen sijaan sai p*sk*halvauksen, kun ensin halusivat ötökkätatuoinnit ja sitten kiljuen ne pois, kun ensimmäiselle ehdittiin laittaa:D:D:D

    VastaaPoista

Rakastan kommentteja, kysymyksiä ja kaikenlaisia näkemyksiä... feel free!