M:lla on huono
päivä. Ihmekö tuo kun torstaina tytön semistabiili maailmankaikkeus käännettiin ylösalaisin ja vatkattiin vähän aikaan ja sen jälkeen kaikki on ollut sekavaa ja vääränlaista. Automatka lääkäriin meni puhelimesta tapellessa...
”Mom, can I have your phone?”
”No, I need to call somewhere”
20 sekuntia myöhemmin
“Mom, can I have your phone now?”
“No honey, I still need to call someone”
“Oh, why?”
”Can I have your phone now?”
“No”
10 sekuntia myöhemmin…
“Can I have your phone after two minutes?”
“No, you cannot have my phone now, I need it”
“But mom, you need to listen to me”
“Yes, I do hear you and I understand this makes you
frustrated, BUT I am not going to give you my phone right now”
"I'm not afraid of you mom!"
"Good, it would make me very sad if you were afraid of me BUT I am not going to give you my phone"
…oon onnellinen
siitä että neiti on viisipistevyössä eikä yletä lyömään tai potkimaan ketään. Se olis voinut olla mitä tahansa muutakin ja
siinä vaiheessa kun raivo oli itkun kautta laantunut ja M oli uuden yrityksen
jälkeen sisäistänyt ettei puhelinta nyt tule, alkoi laastarin vaatiminen ja
tilanne eteni samalla tavalla. M tietää erinomaisen hyvin etten mä etupenkiltä
yletä laittamaan laastaria sormeen takapenkille... tärkeintä oli vaan saada
vaatia ja riidellä eikä niinkään saada niitä toiveita toteutetuksi. Hauskaa
autoilua vaan kaikille.
On rankkaa olla
pieni tyttö jonka mutsi on reporankana. M:n maailmassa mä voin sairastaa
iltapäivän, mutta noin muuten mä olen hänen henkilökohtainen palvelijansa ja
hyvin voinnin takaaja. Mä en voi oikeesti mennä epäkuntoon. Se on aivan järkyttävän
ahdistavaa M:lle, ei huoli musta vaan se muutos ja se että mä vaan olen... M
ymmärtää kyllä sen että mä olen sairaana, mutta ei sitä mitä se tuo tullessaan.
Tässä suhteessa M on vähän niin kuin Marie Antoinette... epäkunnossa olevat tai
rikkinäiset henkilöt voi poistaa ja korvata uudella paremmin toimivalla
yksilöllä.
Missä loppuu tavallinen pieni tyttö ja missä alkaa autismi?
Social Skills Classissä oli harjoiteltu tervehtimistä, siinä meillä riittää työsarkaa vielä pitkäksi aikaa. Ilmeisesti M:n mielestä tervehtiminen on vähän jonnin joutavaa puuhaa, näkeehän toinen kuitenkin että hän on siinä.
Social Skills Classissä oli harjoiteltu tervehtimistä, siinä meillä riittää työsarkaa vielä pitkäksi aikaa. Ilmeisesti M:n mielestä tervehtiminen on vähän jonnin joutavaa puuhaa, näkeehän toinen kuitenkin että hän on siinä.
Meillä on ihan normiviisveeneidin sosiaaliset taidot kotiryhmä ja treenaamista riittää, varsinkin aikuisten kanssa. Hän ei millään haluaisi tervehtiä ja siinä riittää meilläkin haastetta. Eli hyviä vinkkejä otetaan vastaan.
VastaaPoistaMeillä suurin ongelma on muut lapset ja ryhmässä siis aikuisen avulla harjoitellaan... katsekontakti, hymy, hei, mun nimi on... mikä sun nimi on...
Poista