Päivä 138 - kissa

Ja näin on taas maanantai – hyvää maanantaihuomenta! Me otettiin tänään pehmeä lasku ja kaivoin laumalle pakkasesta aamiaiseksi suklaapannareita ja juhlaa, juhlaa – kaakaota.

Illalla pyykättiin peittoja, tyynyjä ja lakanoita... ostettiin eilen sellainen akryylinen vesikannu, josta M saa ruokapöydästä kaataa kaikille vettä ja sen kannun innostamana neiti itse nautti muutaman lasillisen liikaa. Kaksi tuntia nukahtamisen jälkeen meidän sänky lainehti - pissaa. Sattuuhan noita, onneksi kuitenkin nykyään taas harvemmin.

Kolme kanasta edelleen hengissä ja Kissa tukevasti illasta lähtien kateissa – tai siis ulkona. Kysymys kuuluu, oliko tämä se yö kun Kissa kohtasi puuman, ilveksen tai kojootin ja päätyi jonkun iltapalaksi. Tää kuulostaa tosi raadolliselta, mutta täällä se on lopulta useimman ulkokissan kohtalo ja on siksi ollut odotettavissa. Kissa päätti noin vuosi sitten ryhtyä ulkokissaksi ja sillä uloshaluamisen pontevuudella ei ollut mitään rajaa, joten lopulta annettiin periksi ja samalla alistuttiin siihen totuuteen että jonakin iltana tai aamuna se ei enää palaa kotiin. Suurempi huoli kuin toisella kymmenellä olevan Kissan kohtalo on poikien kummitäti T, joka avasi Kissalle oven... älä saa traumoja, mä olisin voinut yhtä hyvin itse päästää sen ulos ja ehkä se vielä tulee, onhan se ennenkin ollut pidempäänkin poissa.

Naapurin ulkoileva kissaneiti on todennut että meillä on siipikarjaa autotallissa ja kärkkyy autotallin ovella aina kun se avataan. Mä tähtäilen sitä vesiletkulla, sitkeä on... käy kuivattelemassa ja tulee takaisin.

M on kesän aikana oppinut pukemaan itsenäisesti, siis oikeesti itsenäisesti, eli menemään itse yläkertaan vaatehuoneeseen, valitsemaan vaatteet ja pukemaan ne päälleen – ihan ilman apua!!!!! Neidillä on hyvä maku ja harvemmin revin hiuksia päästä M:n valintojen takia, toki tänäänkin sillä oli päällä juhlamekko... no tuleepahan mekolle käyttöä ja se oli kyllä ihanan asianmukaisesti ”dressed down” tummansinisillä leggareilla. Jalkaan vielä siniset balleriinat ja prinsessamme oli valmis puheterapiaan.

Ennen autoon hyppäämistä M pysähtyi kanalaatikolla ja otti kanaset yksitellen käteen, pussasi ja sanoi; ”I love you sweetheart, have a wonderful day!”