Jatkan, kun asiaa
oli paljon ja aikaa lian vähän päivällä... Mä oon päättänyt jossakin vaiheessa –
ensi viikolla – koota meidän päivän valokuvista, ihan oikealla kameralla... se
nyt vaan tuntuu hyvältä idealta.
Sain tänään hyviä
kuvia M:n sensorisen integraation häiriöstä ja siitä kuinka AINA on tärkeetä,
että kontaktipinta kulloiseenkin materiaaliin tai ”vastakappaleeseen” on
mahdollisimman suuri oli kyseessä sitten matto, sohva, puulattia...
M ja K tänään klinikan odotushuoneessa |
M katsoo telkkua |
K:n kanssa
jouduin luovuttamaan ja ostamaan silikonisen kaulaan laitettavan purulelun,
joka ei sitten suusta enää loppupäivän aikana poistunutkaan. K:n raporttikin
tuli postissa... Itse raportti on seitsensivuinen, mutta tässä kiteytettynä: Hakee
aistikokemuksia huomattavasti keskimääräistä enemmän; kuulon, tuntoaistin ja
oraalisen prosessoinnin avulla (anteeksi, järkyttävän huonot käännökset). On
ikätasoaan jäljessä silmän ja käden yhteistyössä. Huomattavasti keskimääräistä
ikätoveriaan aktiivisempi.
Tämä purulelu siis noin 4x6cm ja paksuutta ehkä 2mm |
Meillä on Taavainen muuten IHAN samanmoinen! Hakee eri pinnoilta aina sitä kokonaisvaltaisita fiilistä, tutkii tosi tarkkaan kaikki uudet materiaalit ja saattaa jäädä tutkimaan tosi pitkäksi aikaan jotain jännän tuntuista pintaa.
VastaaPoistaToisaalta, tässä on edistystä. Ekaan kahteen vuoteen kun tuo ei suostunut laittamaan jalkojaan maahan jos ei ollut kenkiä jalassa, snadi yliherkkyys siis :D
pureskelusta on kyllä ihme sentäs päästy eroon. Nuoleskelua on vielä, sälli varsinkin velcrotarrojen koukkupuolia nuolee. Ollaan annettu ja annetaan ja harjataan kieltä hammasharjalla, mutta vielä tarratkin houkuttelee!
Tsemppisiä sinne!
Se on jännän oloista puuhaa toi kokonaisvaltaisen tuntemuksen hakeminen. M on aina ollut suun alueella niin yliherkkä että en ollut koskaan ennen K:n syntymää tajunnut miten oraalinen voi oraalinen lapsi olla... KAIKKEA pitää kokeilla suulla ja nuolla :O
Poista