Päivä 118 - kummallista

Ihmiset on kummallisia tai siis aina välistä ja aika useinkin tulee ihmeteltyä miksi joku toimii niin kuin toimii kun se omasta näkökulmasta näyttää täysin järjenvastaiselta. Toisaalta varmasti musta ja meistä mietitään ihan samalla tavalla – miksi ihmeessä ne tekee noin? Eikö olis paaaaaaljon fiksumpaa ja kätevämpää tehdä näin... Varmasti monet meidän valinnoista näyttää ulkopuolisesta täysin käsittämättömiltä ja meidän näkökulmasta ne taas on se ainoa järkevä vaihtoehto, tai ainakin se joka sopii meille parhaiten. Useimmiten siin kun tekee mieli neuvoa, yritän olla hiljaa. Aina en onnistu ja harvemmin mun älykkäitä neuvoja kukaan kuitenkaan noudattaa. Ei, vaikka ne kuinka näyttäis mun mielessä paaaaljon paremmalta ratkaisulta.

Levottoman illan kanssa voi vetää yhtäläisyysmerkin levottomaan nukkumaan menoon ja levottomaan yöhön... Kivaa oli eikä kaduta tippaakaan. Viinilasillinen ystävien puutarhassa kaksikon hyppiessä trampoliinissa ja O:n leikkiessä itsekseen oli ihanaa. Mä olen kaivannut tätä ja olen onnellinen siitä että ensi kesänä tätä voidaan tehdä useamminkin. Lopputulemana meillä siis pojat riehui vielä toista tuntia sänkyynmenon jälkeen ja M ramppasi alakerrassa tarvitsemassa milloin mitäkin ja lopulta meillä oli M:n klassiset itku-potku-raivarit yläkerrassa. Mietin taas vaan, että jos oltais jääty istumaan iltaa ja JOS oltais oltu kotona kuuden sijaan kymmeneltä niin rauha talossa olis ollut vasta aamuyöstä. Siksi meillä ei kyläillä iltaisin vaan iltapäivästä tai alkuillasta. Aamu kun koittaa aina samaan aikaan tai aiemmin. ...joo AINA mä jauhan tätä samaa...