Päivä 137 - onnellisia kanoja ja lapsia

Kaikki kolme kanaa edelleen hengissä, lapset käytetty pyhäkoulussa, mamma kirkossa ja aamiainen syöty – ei hullumpaa sunnuntaiaamulle. Edelleen kyllä jätin täyttämättä sen kortin jossa oli kolme vaihtoehtoa: 1. annan elämäni Kristukselle 2. haluan osallistua seurakuntatyöhön 3. haluan kasteen. Mä en koe tarpeelliseksi antaa elämääni yhtään mihinkään, mulla ei ole aikaa – kai – seurakuntatyöhön sen enempää kuin mitä sitä jo teen MOPSn kautta ja mut on jo kertaalleen kastettu. M tykkää pyhäkoulusta - no enhän mä tiedä mitä se siellä tekee, mutta tykkää kuitenkin. K:n jätin huutavana kaitsijansa – vähän häkeltyneen näköisen teinitytön - käsiin ja O juoksi rennosti leikkimään. M yllätti kiipeämällä vuorelle ja K laskemalla sen vuoren kokoisen liukumäen. O ei halunnut mihinkään mihin liittyy kiipeilyä, liukumista tai pomppimista.

M parkkeeraa autotalliin kanalaatikon vierelle. Se on oppinut erottamaan kanalapset toisistaan ja kutsuu niitä oikeilla nimillään. Osaa ottaa hellästi syliin, laskea alas ja puhdistaa käsidesillä kädet viimeiseksi. Kuka olisi uskonut että kanaset löytää tiensä M:n sydämeen. Time timeriin laitetaan kanojen päikkärit, sen aikaa pitää pysyä poissa kanalaatikolta.

Iltapäivästä huomaa että M on väsynyt aamun pyhäkoulusta ja yleisestä hässäkästä. Syntyy jonoa ja järjestystä ja surua siitä ettei pojat ymmärrä siskon jonojuttuja vaan ottaa lelut jonoista leikkiin rikkoen leikin lisäksi siskon sisäisen tasapainon. Riitaa tulee kaikesta, M laskee kymmeneen ja hengittää syvään. Mä näen sen katseesta että taas kerran me ollaan tehty liikaa.

M siirsi kengät kaapista sohvan alle ja laittoi ne samalla järjestykseen

Meillä on taas talo täynnä väkeä ja mun täytyy nyt ihan rehellisesti ja täydestä sydämestä sanoa että se on aivan mahtavaa ja jos mulla olis enemmän voimia mä varmaan leipoisin ja keittäisin aamusta iltaan. 

Kirkkoasu: Paita - Nautica, hame - Gap, kengät - Sanita, kello - Fossil