tiistaina, heinäkuuta 31, 2012

Päivä 139 - ryhmädynamiikkaa


Aamulla siis sosiaalisten taitojen ryhmä josta poikien kummitäti Kate haki M:n ja toi meille ja tuli samalla leikkimään omien lastensa kanssa. Katseltiin ja ihasteltiin kanasia, laitoin lounasta ja M söi kuuden munan valkuaiset – ai nälkä vai? – ja isot paineli yläkertaan ”leikkimään”. Naisten kesken hölistään ja vaihdellaan tuoreimmat kasvatus, resepti ja siivousvinkit (no, reseptin kyllä oikeesti annoin). Eipä aikaakaan kun yläkerrasta kuuluu armoton karjunta... M seisoo loftissa nyyhkyttäen ”I need to play alone.” Voi mikä urpo mutsi M paralla onkaan, olis pitänyt antaa sille se oma hetki silloin heti kun tulivat ja olis varmasti jaksanut pidempään... Hienoa oli se, että M sai sen sanottua eikä vaan saanut jotain primäärireaktiota, mä oon ihan tolkuttoman ylpeä sen edistymisestä.

K viettää omassa huoneessaan ”hiljaista hetkeä” ja O ja M leikkii Duploilla – M omassa nurkassaan ja O omassaan... mä päivitän meidän seinäkalenteria ja täyttelen klinikalle lippusia ja lappusia syksyn aikatauluja koskien. Syksyn ryhmät alkaa samaan aikaan kuin koulu ja suurimman osan lapsista aikataulut muuttuu sen myötä – myös M:n. Ryhmät ja terapiat pitää saada ympättyä koulutuntien ulkopuolelle, meidän maailmassa se tarkoittaa käytännössä maanantaiaamua ja keskiviikkoa. Piirtelen siis kaavakkeisiin ykkosiä, kakkosia ja nollia... 0-tämä aika ei sovi 1-tämän ajan haluaisimme ja 2-tämä aika ei ole toiveaika, mutta mahdollinen.



K tulee alakertaan ja ryhmädynamiikka muuttuu hetkessä – rauha muuttuu yleiseksi sekasorroksi ja riitelyksi. Sama ilmiö käy jos M poistetaan kuviosta – tilanne rauhoittuu ja kun M palaa kaaos palaa... Kummitäti T ihmetteli asiaa tänä aamuna ja kysyi onko meillä aina näin mukavaa ja rauhallista jos M ei ole kotona – valitettavasti on. Samoin meillä on mukavaa ja rauhallista jos K puuttuu tilanteesta. K:n ja M:n vuorovaikutus ei kuitenkaan suoranaisesti ole se ongelma vaan kaksikko tulee oikein hyvin toimeen keskenään – liiankin hyvin... hulivili ja hulivili.

Huomenna mennään taas lastensairaalaan tapaamaan Noaa... toimintaterapia-ABA-Noa tämä on suora ukkosvaroitus meidän perheessä – huomenna illalla tapellaan, huudetaan, raivotaan ja taistellaan.


1 kommentti:

  1. Miten se vanha sananlasku menikään että kahden kauppa on kolmannen korvapuusti. Eikö se lapsuudessakin mennyt niin, että kolmistaan tuli aina jotain riitaa ja kaksin leikit sujui hyvin? Mutta joo, tuttu tunne on kyllä.

    VastaaPoista

Rakastan kommentteja, kysymyksiä ja kaikenlaisia näkemyksiä... feel free!