Päivä 17

Uusimman tutkimuksen mukaan yksi 88 lapsesta on autistinen ja minun lapsistani näitä lapsia on YKSI. Tarvetta seurantakäynnille ei ole. Tiimin sanomaa: ”Hiljainen ja vakavamielinen nuorimies” ”Kohtelias ja hyvin kasvatettu poika””Harvemmin me täällä saadaan nähdä näin vähän autistisia lapsia” O ohjattiin puheterapiaan kielen kehityksen viivästyneisyyden takia.

Illalla avattiin pullo kuohuvaa ja juhlittiin.

PECS kommunikaatio tuntuu auttavan meidän arkea. M tykkää lukea kuvista ohjeita ja jaksaa jopa noudattaa kuvasarjoja, jopa L huomaa että niistä on apua eikä vastusta. M on väsynyt ensimmäisen oikean kouluviikon jälkeen ja konflikteja on jatkuvasti. M tuntuu hakevan konfliktia... leikkaan aamupalan paahtoleivän piparkakkumuotilla ympyräksi, M haukkaa leivästä palan ja alkaa vaatia uutta koska se ei enää ole ympyrä. Mä ymmärrän ettei toinen tahallaan yritä saattaa mua raivon valtaan mutta silti mua ärsyttää. Ensi kerralla taidan leikata ne valmiiksi suupaloiksi pienemmillä muoteilla niin M voi rauhassa syödä säännölliset leipänsä. Väsyneellä lapsella kaikki korostuu, KAIKKI.

Yläkerrassa tapellaan, M haluaa olla yksin, K ei usko ja yrittää väkisin tunkea huoneeseen ja saa turpiinsa. Vajaa kaksivuotiaan raivo on äänekästä ja kokonaisvaltaista, kuulen kuinka poika makaa lattialla, huutaa ja potkii. Muutamaa minuuttia myöhemmin alakertaan saapuu hymyilevä poika.

Se puhdas ilo ja onni jota tunsin eilen lähtiessäni lastensairaalasta kotiin pienen poikani kanssa oli kokonaisvaltaista, syvää ja aitoa. Mä toivoin että se olis kantanut pidemmälle, se kantoi mua eilen koko päivän, mutta tänään se on poissa. Toki olen edelleen syvästi onnellinen siitä että O ei ole spektrillä, mutta silti tänään on taas tavallista ja M tavallista hankalampi.