Päivä 16 - Rock Star

Lapset nukkuu vielä ja mä tässä samalla laittelen lastenhoitajalle kaiken valmiiksi.  Parin tunnin päästä lähdetään taas testeihin, nyt O:n kanssa. Siinä missä M:n suhteen olin varma että saadaan diagnoosi, O:n kohdalla en osaa sanoa, oikeasti en tiedä. Meillä on kuitenkin melkein kaksivuotias poika, jolla on sanavarastossa vain muutama sana, keskimääräinen kommunikaatiomenetelmä on osoittaminen ja jonkinlainen murinan ja kiukun välimuoto. O:lla on pitkä lista kummallisuuksia... kaikki kuitenkin saattaa vielä olla vain ohimeneviä juttuja ja ehkä se puhekin johtuu kaksikielisyydestä, mä en oikeasti tiedä – intuitio on hiljaa.

Viime yö meni huonoilla unilla, en ottanut illalla unilääkettä , tai siis enhän mä sitä oo taas enään viikkoon ottanut, ja heräilin... L:n kuorsaukseen, M:n tuhinaan, kissan naukunaan, koiran univinkunaan, pöllöön, omiin ajatuksiin.

Eilen M tuli uudesta koulusta kotiin ilman lappua jossa lukee ”I’m a rock star”. Lapun saa jos on suorittanut viisi osa-aluetta ja ensimmäisenä kahtena päivänä M oli saanut sen. Kysyin M:ltä asiasta ja vastaus oli ettei hän saanut sitä kun ei tehnyt asioita. Kysyin miksi: ”Ei halunnut tehdä” – tämä on asia johon olen näitten vuosien aikana törmännyt toistuvasti. M:n motivointi palkkioilla, palkinnoilla, kehuilla... niillä tavallisilla lasten motivointikeinoilla on mahdotonta. M:lle on yhdentekevää saako hän paperilapun koulupäivän päätteeksi. 

On perjantai ja M:n eka viikko uudessa koulussa on kohta takana, alkaa loma ja sitä lomaa odotan minä vähintään yhtä paljon kuin M. M odottaa että saa ”valvoa”, minä odotan hitaita päiviä ja pääsiäistä meren rannalla.